Mitä pahansuoma aina ajatelleekin,
Minä peitellessäkin yltä ymmärrän.
Sen, minkä pitää jonkun muiston vertana,
Aisoopoll' omistaa; mitä vainkin huonoksuu,
Sitä omakseni väittää miten hyvänsä. 5
Minä tälle sopivan luulen vastaukseksi:
Lie kirjaiseni huono taikka hyväkin,
Niin hän on keksinyt, minä valmistanut vain.
Mutt' kääntykäämme järjestykseen aljettuun.
Satu 22.
Totista tavaraa ei kukaan ryöstä.
Simoonideen haaksirikko.
On miehell' oppineella aina tavaraa.
Simoonidees, joka kauniita teki lauluja,
Kurjuutta köyhyytensä huojentaaksensa
Hän Aasian mainio kaupungeissa käveli
Ja sankareita ylisteli palkalla, 5
Ja tällä keinoin rikastunut jotenkin
Hän aikoi meriten mennä kotomaallensa
(Kuin sanotaankin Kean saaressa syntyneen)
Ja astui alukseen, kun myrsky ankara,
Jo laho-vanhan, keskimerellä hajotti. 10
Nuo vöitänsä ja toiset kokee kalliinta
Säilyttää elon tarpeeksi. Jopa kysytään:
Simoonides, sinä etkö varojas korjaakkaan?
Mun, vastas', myötäni kaikk' on. Harvat pääsevät
Viel' maalle, paino liika kuin useat uuvutti: 15
Ja sitte rosvot ryöstävät mitä säilyikin,
Alasti jättäin. Vanha kaupunki Klazomenee
Likeell' utausi, kunne pääsneet pyrkeivät.
Tääll' eräs kirjahupiin hyvin halukas,
Simoonideen joka värsyihin oli mieltynyt 20
Ja rakastunut kaukana jo olevaan,
Kuin puheen hänestä kuuli, kohta halulla
Tyköönsä otti, rahat vaatteet varusti,
Muut tarpeet katsoi. Toiset hätänsä kuvalla
Ruokaansa kerjäsi; näitä utaus' näkemään 25
Simoonidees: jopa sanoin kaikki myötäni
Mun omani olevan; teidän saamanne hukkuivat.
Satu 23.
Suuri uhka, vähä tehto.
Vuori synnytys-vaivassa.
Kuin vuori synnytys-vaivassa haiku huokaili
Ja maalla suuri kumman oli odotus;
Tuo hiiren synnytti. Tämän sulle kirjoitan,
Joka suuria uhkaat etkä mitään toimeen saa.
Satu 24.