Viel' paljo olisi mun jutellakseni
Ja aineen moninaisuus yltäkylläinen;
Vaan kohtuus leikinlaskussa on suotuinen
Ja ylellisyys loukkaa. Siis sinä vilpitön
Particulo, jonka nimi elää kirjoissain 5
Niin kauvan kuin on kielellämme arvonsa,
Jos neroa et kiitä, kiitä lyhyyttä,
Joka sitä enemmänkin kiitettävä on
Kuta ikävämmät laulut pitkäpaksuiset.
Viides Kirja.
Esitys:
Aisoopon nimen väliin kussa pistänen,
Joll' aikaa maksanut olen mitä velkaakin,
Sen tiedä työni kunniaksi tehneeni:
Niin taituritkin tekee meidän aikaiset,
Kut teoksillens korkohintaa saadansa 5
Praksiteleen nimen pistää uuteen marmoriin,
Ja Myron hopea-kaluun, Zeuksin tauluihin.
Näin vale-vanhuudelle suosiollinen
On kateus enemmän kun nykyis hyvillen.
Mutt' juttuun kääntykäämme tämänlaatuiseen. 10
Satu 1.
Hyvä kuulu kunniaan auttaa.
Kuningas Demetrios ja laulaja Menander.
Demetrius, joka kutsuttiin Phalereus,
Atheenin otti väkisellä vallalla.
Kuin joukon tapa, juostiin kilvan joukottain
Ja "hurraa" huutain kilvan. Jopa ruhtinaat
Sitä suutelevat kättä, joka rasittaa, 5
Hiljallen huokaillessa onnen muutosta.
Viel' laiskatkin ja lepo-eloon tottuneet,
Ett'ei pois-oloon suuttuis', konttaa viimeksi;
Menander näissä, mainio näyttelyksistä,
Joit' häntä tuntematta oli lukenut 10
Demetrius ja ihmetellyt mielen juoksua,
Voiteilla voideltuna liehu-vaatteissa
Hiljaa ja vetelästi käyden läheni.
Kuin hänen valtias näki joukon perässä:
Ken veltto, kysyi, kehtaa mulle näkyviin 15
Näin tulla? Tähän vastasivat likimmät:
Menander kirjottaja. Kohta muuttui hän;
Ei totta, sanoi, mies voi olla kaunempi.
Näin miehen mieli usein pettyy muodosta.
Satu 2.