Susi ja Karitsa.
Luo saman puron suden ynnä karitsan
Tuo jano ajoi; susi seisoi ylinnä
Ja karits' alempana varsin kaukana,
Niin häijy nälkäkurkku riitaa nostamaan:
Minvuoksi juomaveden mulle sekoitat? 5
Peljäten lieminkäinen: miten taitaisin,
Voi susikulta! tuota tehdä? tänne päin
Sun puolestasi mulle juoksee juotava.
Todeksi nähden tiuskas': ennen puolta vuott'
Mua kiroilit: ja lammas parka vastasi: 10
Empämä vielä silloin ollut saatukaan;
Niin isäis sitte minua haukkui kiroten,
Hän ärjäs', häijy, raadellessa syyttömän.
Tä satu niille kirjoitettiin miehille,
Jotk' vale-syillä syyttömiä sortavat. 15
Satu 2.
Vähin vastuksista.
Sammakkoin kuninkaan pyyntö.
Atheenin kukoistaissa hyväin lakien
Suojassa, liika vapaus kansan paisutti
Ja ylimieli särki siteet entiset.
Kuin tästä lahkokunnat nousi vastuksin,
Yksvaltiaana linnan otti Pisistrat. 5
Siis kurjaks' miesten itkellessä orjuutta,
Hän vaikk'ei ollut ankara, vaan vaikea
Kuin oli varsin tottumatta rasitus;
Aisoopos heille tämän sanoi satuisen:
Vapaina allikoissa uiden sammakot 10
Heillensä huutain kuningasta pyysivät,
Vallalla hillitsemään ilkitapoja.
Niin ilmanvalta naurahtaen nakkasi
Vähäisen kartun; vesi siitä roiskahtain
Pelkäämään saatti su'un peri pelkurin. 15
Kuin karttu kauvan uponnunna makasi,
Niin eräs kerran hiljaa nosti päätänsä
Ja tutkei kuningasta, joukon kokosi,
Ku, pääsnyt pelostansa, pani hävynkin
Pois, puusen päällä sitte pahoin hyppeli 20
Ja häpiällä häväistessä riemusi.
Nyt uutta mentiin kuningasta anomaan,
Kosk' ennen annett' aivan oli mitätön.
Niin pani heille käärmeen, terähampaalla
Ku heidät kaikki yksitellen käsitti 25
Turh' oli parkain pako, pelko äänenkin
Sulki. Siis airun lähdettivät kerjäämään
Kurjillen armoa. Vaan ylinen vastasi:
Se hyvä saatunne kosk' eikä kelvannut,
Niin kovaa kärsikää. Siis tekin veikkoset 30
Tätä kärsikäätten, ettei tulis' tuimempi.
Satu 3.
Paras pysyä säädyssänsä.