Ylpeilevä naakka ja riikinkukko.
Ei kerskailemaan toisten loisto-eduista,
Vaan omaan paremmin pukuunsa tytymään,
Aisoopos tällä esimerkill' opettaa.
Turhasta naakka ylpeydestä paisunut
Sai riikinkukon suoltuneita sulkia 5
Kokoon, ja niillä itseänsä koreili:
Sitt' omiansa kaunaten hän yritti
Loistavan riikinkukko-parveen, mutta ne
Pois repeilivät höyhömet ja nokilla
Ajoivat poijes; naakka surkumielellä 10
Näin pyrkii seuraan omain sukulaistensa,
Mutt' näiltä hylky hyljättynä häpesi.
Niin yksi niistä, joita oli kaunannut:
Jos oisit meidän oloihimme tytynyt
Ja omiin luonnon lahjoihin ei suuttunut, 15
Niin et ois tähän häpiäänkään joutunut.
Satu 4.
Ahneus ahneen pettää.
Koira lihaa virran yli viemässä.
Oikein omansa hukkaa toisen pyytävä.
Kuin koira lihaa veden yli uiden vei,
Niin veden kalvossa hän näki kuvansa,
Ja luuli toisen myöskin vievän saalista:
Tuot' anasti, mutt' pettyi ahneudesta 5
Ja päästi ruoan, kun jo piti hampaissa,
Mutt' eipä saanut, kuta ahne himosi.
Satu 5
Vältä valtavaisten kumppanuutta.
Lehmä ja Vuohi, Lammas ja Leijona.