ROSINA. Tämän kadun varrella ehkä?
FIGARO. Kahden askelen päässä minusta.
ROSINA. Ah! se on viehättävää … teidän herra sukulaisellenne. Ja tuo tyttö on?…
FIGARO. Enkö ole sanonut hänen nimeänsä?
ROSINA (vilkkaasti). Se on ainoa asia, jonka olette unhottanut, herra Figaro. Sanokaahan, sanokaahan pian; jos hän tulisi sisään, niin en voisi enää saada kuulla…
FIGARO. Te tahdotte sitä välttämättömästi, hyvä neiti? No hyvä, tuo tyttö on … teidän holhojanne holhotti.
ROSINA. Holhotti?…
FIGARO. Tohtori Bartholon holhotti, niin, hyvä neitini.
ROSINA (levottomuudella). Ah! herra Figaro! … minä en usko teitä, sen vakuutan.
FIGARO. Ja hän palaa halusta itse tulla tänne, saadaksensa teitä sitä uskomaan.