KREIVI. Ei mitään. Lukekaa tämä lempikirje, jonka meidän majoitus-mestarimme kirjoittaa teille.
BARTHOLO. Katsokaamme. (Kreivi kätkee kirjeen ja antaa hänelle toisen paperin. — Bartholo lukee.) "Tohtori Bartholo antaa ruoan, majan, makuusijan…"
KREIVI (ääntänsä teroittaen). Makuusijan.
BARTHOLO. "Ainoasti yhdeksi yöksi mainitulle Lindor'ille, liikanimeltä l'Écolier, joka on ratsumies rykmentissä…"
ROSINA. Hän se on, juuri hän se on.
BARTHOLO (vilkkaasti, Rosinalle). Mikäs nyt?
KREIVI. No, olenko väärässä nyt, tohtori Barbaro?
BARTHOLO. Luulisi, että tuo mies ilkeäksi huviksensa typistää nimeäni kaikella mahdollisella tavalla. Menkää hiiteen, Barbaro! Barbe á l'eau! ja sanokaa hävyttömälle majoitus-mestarillenne, että siitä asti, kuin kävin Madrid'issa, olen vapautettu sotaväkeä majauttamasta.
KREIVI (itseksensä). Oi Jumala! harmillinen vastus!
BARTHOLO. Ah! ah! ystävä, tämä haittaa teitä ja saattaa teidät vähän selkiämään! mutta korjatkaa sentään heti luunne pois täältä.