KREIVI (itseksensä). Olin vähällä joutua ilmi. (Ääneen.) Korjata luuni! Jos te olette vapautettu sotaväestä, ette ehkä kuitenkaan ole vapautettu kohteliaisuuden vaatimuksista? Korjata luuni! näyttäkää minulle vapautus-todistuksenne; vaikka minä en osaa lukea, näen heti…
BARTHOLO. Se ei ole vaikeata, se on tässä kirjoituspulpetissa.
KREIVI (sillä välin kuin Bartholo menee sinne, sanoo, paikaltansa liikahtamatta). Ah! kaunis Rosinani!
ROSINA. Kuinka, Lindor, tekö se olette?
KREIVI. Ottakaa toki vastaan tämä kirje.
ROSINA. Olkaa varoillanne, hän pitää meitä silmällä.
KREIVI. Ottakaa esiin nenäliinanne, minä lasken sen putoomaan.
(Hän lähestyy.)
BARTHOLO. Hiljaa, hiljaa, herra sotamies; minä en suvaitse, että katsellaan minun vaimoani noin likeltä.
KREIVI. Hänkö teidän vaimonne?