(Hän menee kabinettiin.)
Neljäs kohtaus.
(Kreivi, Rosina, Bartholo.)
ROSINA (teeskennellyllä suuttumuksella). Kaikki, mitä te sanotte, on turhaa, herra. Minä olen tehnyt päätöksen; minä en tahdo enää kuulla musikista puhuttavan.
BARTHOLO. Kuulkaahan toki, lapseni; se on herra Alonzo, don Bazil'in oppilas ja ystävä, jonka hän on valinnut yhdeksi todistajaksemme. Musiki viihdyttää sinua varmaan.
ROSINA. Oh! mitä siihen tulee, voitte heittää sen ajatuksen. Jos minä laulan tänä iltana!… Missä hän siis on tuo opettaja, jota pelkäätte takaisin lähettämästä? Minä teen kahdella sanalla tilin hänen kanssansa ja don Bazil'in. (Hän huomaa rakastajansa ja huudahtaa kovasti.) Ah!…
BARTHOLO. Mikä teitä vaivaa?
ROSINA (molemmat kädet sydämellään, suurella levottomuudella). Ah!
Jumalani, herra… Ah! Jumalani, herra…
BARTHOLO. Hän voi vielä pahoin! Herra Alonzo!
ROSINA. Ei, minä en voi pahoin … mutta kääntyessäni… Ah!…