Ota vaan, Rosinani,
Ihanani,
Mun sormukseni!
(Kreiville nauraen.) Laulussa on Mariani; mutta minä panin sen sijaan Rosinan, tehdäkseni sitä hänelle miellyttävämmäksi ja sovittaen sitä asianhaaroihin. Ah! ah! ah! ah! Varsin hyvin tehty! eikö niin?
KREIVI (nauraen). Ah! ah! ah! Oivallisesti.
Viides kohtaus.
(Figaro, perällä. Rosina, Bartholo; Bartholo laulaa).
BARTHOLO.
Ota vaan, Rosinani,
Ihanani,
Mun sormukseni!
En oo teikkari,
Vaan yöllähän harmaat
Kaikk' kissatki lie;
Ja sulhot kaik' armaat,
Kun ne vihille vie.
(Hän kertoo laulukerron tanssien. Figaro hänen takanansa
jäljittelee hänen liikuntojaan.)
(Figaron huomatessaan.) Ah! astukaa sisään, herra parturi; tulkaa lähemmäksi; te olette viehättävä!
FIGARO (tervehtii). Herra, se on totta, että äitini ennen aikaan sanoi sen minulle; mutta siitä ajasta olen vähän menettänyt muotoani. (Syrjään kreiville.) Bravo, armollinen herra!