ROSINA. Niin, minä sanon sen aivan korkealla äänellä: minä annan sydämeni ja käteni sille, joka voi temmata minut tästä kauheasta vankihuoneesta, jossa minua itseä ja tavaraani pidetään vasten kaikkea oikeutta.
(Rosina menee ulos.)
Kolmastoista kohtaus.
(Bartholo, Figaro, Kreivi.)
BARTHOLO. Viha tukehuttaa minut.
KREIVI. Todellakin, herra, nuoren naisen on vaikea…
FIGARO. Niin, nuori nainen ja korkea ikä, sepä vaivaa vanhuksen päätä.
BARTHOLO. Kuinka! kun tapaan heidät verekseltä! Kirottu parturi! Minun tekee kovasti mieli…
FIGARO. Minä menen tieheni, hän on hullu.
KREIVI. Ja minä myöskin; kunniani kautta, hän on hullu.