"Mutta kammoittavalta tuntui minusta viedä tuota lasta vaaraan, ilmoittamatta hänelle ensin että hän oli tasangon poikki kanssani ratsastava henkensä kaupalla. Hän katseli vielä tuota kuollutta sotamiestä; minä nojauduin satulan nuppuun ja sanoin hänelle:
"'Guiseppe! Ethän pelkää?'
"'Pelkää?' virkkoi hän kääntäen suuret, kummastuneet silmänsä minun puoleeni. 'Minkätähden minä pelkäisin?'
"Ajattelin että pelkäät ehkä ampumista."
"'Sitä minä olen kuullut varhaisesta aamusta alkaen; miksi minä sitä nyt pelkäisin?'
"'Sinun on tiedettävä, että kun tulemme tasangolle koetetaan meitä ampua.'
"'Koettavatko ne ampua meitä? No, mitä se tekee?'
"'Mutta, näethän, tuo sotamies, joka makaa tuossa, hän aikoi myöskin ratsastaa tasangon poikki, mutta viholliset ampuivat häntä ja nyt hän on kuollut.'
"'Vai niin!' Poika tuli vakavaksi ja katseli rakuunaa.
"'Etkö nyt pelkää.'