"Muutamat talonpojat opastivat meitä papin luo; hän tunsi pojan ja lupasi pitää huolta hänestä, sillä hänen setänsä Ascanio oli edellisenä päivänä lähtenyt Reggioloon. Valitettavasti ei ollut ketään lääkäriä kylässä.
"Käskin sen rakuunoistani, joka oli pahimmin haavoitettu, jäädä Polesellaan, otin hänen hevosensa ja kiiruhdin eteenpäin suojelusväkeni jäännöksen kanssa. Tuntia myöhemmin tapasin armeijamme viimeiset joukot leiriytyneinä Modenaan vievällä tiellä. Pyynnöstäni hyppäsi muuan kahdennentoista linjarykmentin sotalääkäri hevosen selkään ja kiiruhti Polesellaan, hoitaaksensa pienoista uhriraukkaani. Pitkitin tietäni; yösydännä olin pääkortteerissa. Puoli tuntia myöhemmin sai… de'n armeijanosasto käskyn marssia Rebekkoon ja avata tien Reggioloon.
"Kello 2 aamulla istuin jälleen satulassa, johtaakseni yhtä linjarykmenttiä ja kahta pataljoonaa jääkäreitä rämeen poikki Fosssanoon.
"Kello 4 pysähdyimme Polesellassa. Menin papin luo; tuo kunnon mies valvoi Guiseppen luona.
"'Povero piccolo fanciullo!' sanoi hän minulle. 'Hänellä on hirmuinen kuume ja, hän hourailee. Luunmurto reidessä ei merkitse mitään, sanoo lääkäri, mutta haava se on syynä tuohon kamalaan kuumeesen. Hän puhuu alinomaa; parikymmentä kertaa on hän vaivannut minua kysymyksillään, milloin hänen isänsä tulee. 'Jos hän tulee', lisäsi hän, 'ette saa mainita siitä mitään kapteenille, sillä kapteeni tahtoo ampua hänet.' Mikä kapteeni se lieneekään, jota hän niin pelkää.'
"Astuin jälleen ratsuni selkään. Kylästä olimme saaneet oppaan, ja väkeni pääsi ilman suurempia vaikeuksia rämeen poikki. Kuljimme tuon peloittavan tasangon halki taajan aamusumun suojelemina. Vihollinen, joka kuuli meidän marssivan, ampui umpimähkään sakeaan sumuun, aikaansaamatta meille mitään vahinkoa.
"Kolme niistä rakuunoista, jotka olin jättänyt tielle, olivat vielä hengissä. Otimme ne mukaamme; he olivat viettäneet kahdeksantoista tuntia ilman avutta, saamatta edes vesipisaraakaan.
"Kello seitsemän olin ennen apujoukkojen saapumista kenraalin luona ja annoin hänelle tiedon niistä liikkeistä, joiden kautta hän vapautettaisiin tukalasta asemastaan.
"Pettyneenä toiveissaan ei vihollisen tila ollut kehuttava. Seuraavana päivänä saimme kauniin hyvityksen. Kello neljä olimme menneet Adda-joen poikki kahta ponttoonasiltaa myöten. Neljä kanuunaa ja kaksitoista sataa vankia joutui meidän käsiimme. Illalla ilmoitti kenraali, että hän oli pyytänyt kunnialegioonan upseerinristin minulle.
"'No, sinä et näytä oikein tyytyväiseltä', virkkoi hän minulle.