"'Olen nähnyt', virkkoi hän, 'jotenkin huonon tien, joka koukertelee rämeen kautta. Sittenkuin olin tarkastanut sitä, kulkematta sitä kuitenkaan erittäin pitkälle, olen käskenyt vartioida sitä.'
"'Meidän täytyy saada opas, jotta voimme osata sitä kulkea.'
"'Niin, mutta mistä sellaisen voi saada?' sanoi eversti. 'Eihän näissä kylissä ole jälellä yhtään ainoata elävää sielua.'
"'Minä tiedän oppaan, herra kenraali', sanoi majuuri. 'Se on eräs hyväluontoinen talonpoika, joka rattaillansa on tuonut kuormastoamme Reggiolosta. Hän on kotoisin täältä ja tulee hänen tuntea kaikki tiet ja polut.'
"'Missä hän on?'
"'Torilla rattainensa.'
"'Kiitoksia, herra majuuri.'
"Silmänräpäys sen perästä puhuttelin minä opasta. Hän oli noin viidenkymmenen vuotias ja ulkomuodoltaan jotenkin yksinkertaisen näköinen. Hän tiesi huonon tien, joka johti San Nazarosta Polesellaan soiden läpi, ja Polesellasta oli minun helppo päästä pääkortteriin. Niin pian kuin olin luvannut rahoja, oli hän valmis opastamaan minua vaikka maailman äärimmäiseen päähän.
"'Sinun tulee ottaa sotamiehiä mukaasi ja tutkia tuota tietä', sanoi kenraali minulle, kun ilmoitin hänelle tämän hyvän uutisen. 'Sinun pitää ottaa selko mihin se johtaa, jotta joko voimme peräytyä sitä myöten tai sitä tietä saada apua. Mutta tärkeintä on, jos nimittäin sitä pääset kulkemaan, että riennät pääkortteriin ja ilmoitat minkälainen asemamme on. Pois nyt ja pidä kiirutta. Muutoin et enää tapaa täällä ketään hengissä.'
"'Tuossa on minun suojelusväkeni', sanoin minä.