"'Onko Polesella tuolla?'
"'Niin on, herra. Kun pääsemme tasangon päähän olemme puolitiessä.'
"Rämeen oikealla puolellamme ulottuessa ainakin niin kauas kuin silmä kantoi, oli se vasemmalla puolellamme, noin neljän sadan meetrin päässä meistä, jonkunlaisen ojan rajoittamana.
"'Mikä tuo on?' kysyin minä oppaalta. 'Onko se tie?'
"'Ei, herra kapteeni! Se on kanava.'
"'Eikö se katkaise tietämme?'
"'Ei, herra kapteeni! se lähenee sitä tosin tuolla vähän etäämpänä, mutta sitten se tekee mutkan ja menee toisaalle päin.'
"Tässä tuokiossa olimme ihan tasangolla; katselin kanavan ojannetta lähemmin kysyen itseltäni, eikö se ollut yhteydessä itävaltalaisten joukkojen kanssa. Äkkiä tuprusi kanavan varrella savua, ja hyvin tähdätty kiväärintuli kohtasi meitä sivulta.
"Yksi mies ja kaksi hevosta oli jo ammuttu takanani, edessäni näin erään rakuunan hevosen, joka oli hurjistunut kivusta, tekevän raivokkaita hyppäyksiä. Sen ratsastaja ei voinut sitä hallita, se hyökkäsi eteenpäin huimaa vauhtia ja sekä hevonen että ratsastaja kaatuivat viisisataa meetriä kauempana, itävaltalaisten luotien lävistäminä.
"Joukkomme oli joutunut hiukan epäjärjestykseen; mutta se keräyntyi pian uudestaan, ja aioin juuri huutaa 'eteenpäin!', kun näin oppaamme, joka äkkiä syntynyttä häiriötä hyväksensä käyttäen oli hypännyt alas hevosensa selästä, juoksevan kaikin voimin takaisin samaa tietä, jota olimme tulleet. Ratsastin heti hänen jälkeensä, kaikki noudattivat esimerkkiäni ja jälleen olimme pensasten suojassa, niin ett'eivät itävaltalaisten luodit meitä tavanneet. Tartuin opasta kurkkuun.