KREIVI.
Puhu!
DON RODRIGO.
Varmuutt' tahdon vaan.
Tunnetko Don Diegon?
KREIVI.
Tunnen.
DON RODRIGO.
Hiljaa haastellaan!
Tiedätkö, että vanhus tuo ol' aikansa
hyve ja uljuus itse, itse kunnia?
KREIVI.
Kenties.
DON RODRIGO. Tää hehku kuuma, silmissäin mi palaa, tiedätkö, hänen vertaan on!
KREIVI.
En tietää halaa.
DON RODRIGO.
Saat tietää sen, täst' askelta jos neljä käyt.
KREIVI.
Sa nuori kerskuri!
DON RODRIGO.
Sa kiivastuvan näyt.
Nuor' olen, totta se; mut varro vuosien
lukua urhokkuus ei suurisyntyisten.