PRINSESSA. En tänne lohduttamaan tule tunteitasi, mun huokaukseni vain hakee huoliasi.
CHIMENE. Ilohon yhteisehen ennen yhtykää ja onneen, jonka teille taivas lähettää! Prinsessa, mulla vain on suruun oikeus. Se vaara torjuttu, se kansan pelastus, min aikaan saanut on Rodrigon miekka, yksin minulle kyyneleitä kylvää kärsimyksin. Hän hyvin palvellut on maataan, ruhtinastaan; kätensä tuhoisa on mulle ainoastaan.
PRINSESSA.
Chimene, ihmeitä hän aivan tehnyt lie.
CHIMENE. Korviini käynyt on tuon huhun herjan tie; kaikk' kansa huutaa häntä yhtä uljahaksi sodassa niinkuin on hän kurja kosijaksi.
PRINSESSA. Tuo kansan ääni miks on kiusa korvillesi? Mars nuori tuo ol' kerran sunkin mielellesi, ol' altis sulle hän, hän sielus omisti; valintaas kiittävi, ken häntä kiittävi.
CHIMENE. On jokaisella siihen joku oikeus, mut mulle maineensa on uusi rangaistus. Mun kasvaa tuskani tuon miehen kunniasta; ma siitä häviöni täyden näänkin vasta. Ah, tulta julmaa tätä rinnan lempivän, jot' tieto lietsoo, minkä arvoinen on hän! Mut tunto velvoituksen viel' on mulla vankin: en kuule lempeäin, vaan kuolemaansa hankin.
PRINSESSA. Viel' eilen velvoitustas kaikki kunnioitti, sun jalo ponnistukses kaikkein mielet voitti, ihaili hovi kaikki suurta sydäntäsi ja rohkeuttas, säälein nuorta lempeäsi; mut neuvo ystävyyden kuule uskollinen.
CHIMENE.
Rikosta mulle ois sen neuvon hylkiminen.
PRINSESSA. On oikeus eilinen jo vääräks vääntynyt, Rodrigo turvaksemme ainooks tullut nyt, hän kansan jumaloivan toivo on ja lempi, kauhistus maurien, Kastilian kaiken hempi. Kuningas itse siihen taipuu totuuteen, hänessä vain ett' taattos elää uudelleen. Parilla sanalla voin selittää sen: surmaa Rodrigon valmistain tuot valtiolle turmaa. Kuin? Milloin sallittu on isän kostajan maa isäin syöstä vainolaisten valtahan? Sun kostos meitä kohtaan onko oikea? Miks meitä rankaiset, kun meiss' ei rikosta? Ei niin, ett' ottaisit sa omaks sulhon tään, jot' isäs kuolo pakottaa sun syyttämään; moist' itse moittisin jo. Siksi neuvon tätä: hält' ota lempes, meille elämänsä jätä!
CHIMENE. Ah, hyvyys sellainen ei kuulu mulle; rajaa, ei velvoituksella, mi mua eespäin ajaa. Ma vaikka lemmin tuota voittajaa, vaikk' on jumala kansan hän, mies vallansuosion, vaikk' ympäröivät häntä suuret sankarit, ma laakereilleen lasken synkät sypressit.