DON FERNANDO. Kuitenkin tahdon, että hetken kaks hän lepää; mut ettei esimerkki taiston, jonka epää mun mieleni, kuin evännyt on ennenkin, tarttuisi muihin ehkä muistoin verisin, se käydä mun ja hovin poissa ollen saa. (Don Arinalle.) Te yksin taistelijain kunto tuomitkaa, ja katsokaa, he että sotii urhoina; mun luoksein saattakaatte sitten voittaja. Ken olkohonkin, saman saap' on palkan hän, Chimenelle ma hänet itse esitän, tää että seppelöisi hänet lemmellään.
CHIMENE.
Sire, mulle säädättekö kovan käskyn tään?
DON FERNANDO.
Sa valitat, ei lempes: jos tuo voittaja
Rodrigo on, se hänet ottaa riemulla.
Siks sulokäskystäni käännä moittehesi:
ken heistä liekin hän, hän tulkoon mieheksesi.
VIIDES NÄYTÖS.
1:nen kohtaus.
DON RODRIGO. CHIMENE.
CHIMENE.
Mi rohkeus! Rodrigo! Ilmi päivällä!
Pois! Surmaat kunniani! Poistu!
DON RODRIGO. Viimeistä hyvästiäni teille saavun sanomaan; mun kuolla täytyy, mut en voinut kuollakaan, kun ikilempeni, mi minut teihin liittää, mun kauttain vielä kerran teitä tahtoo kiittää.
CHIMENE.
Sun kuolla täytyy?
DON RODRIGO. Riennän hetkeen autuaasen, kun elämälläin ostan teille onnen taasen.