— Sitähän juuri koetan olla, eno hyvä. Minä rakastan herra Ascottia, en ole koskaan tavannut ketään, joka minua olisi enemmän miellyttänyt; en tahtoisi luovuttaa häntä kenellekään toiselle naiselle, mutta nähkääs… minä en tunne itseäni täysin kypsäksi naimisiin. Minulta puuttuu vielä pieni Euroopan-matka. Minä lähden sinne yksinomaan saavuttaakseni Jackin onnelle välttämättömän täydellisyyden asteen. Ellei se ole rakkautta ja kunniallisuutta, niin sitten en tiedä mitä. Euroopasta palaava morsian on kuin Intiasta palaava laiva… Mutta leikki sikseen; enhän olisi milloinkaan saattanut mennä naimisiin teidän poissaollessanne; olisin ollut liian orpo.
Helena alkoi nauraa.
— Ah! Te olette hyviä kumpainenkin!… Henrik ilmoitti minulle vastikään, ettei hän voi lähteä matkalle tänä kesänä ja yhtenä syynä siihen, miksi hän ei voi minua saattaa, esittää hän juuri teidän naimisenne.
— Mitä? Eikö Henrik tule Eurooppaan! — huudahti neiti Carroll äkkiä säteillen, — ah! sen parempi! meillä on mainio tilaisuus huvitteluun!
— Kiitoksia, sanoi herra Ronald kuivakiskoisesti.
— Minä menen tapaamaan Jackia, lisäsi hän nousten. — Minä sanon hänelle, että hänen on viisainta lähteä teidän matkaanne.
Dora hypähti jaloilleen ja pysäytti kissannotkealla liikkeellä enonsa.
— Älkää, älkää, minä pyydän! sanoi hän pitäen kiinni herra Ronaldin takinliepeestä. — Se olisi halpamielinen, teidän kaltaistanne suurmiestä alentava kosto. Tiedättehän, kuinka suuresti rakastan teitä, mutta te tulisitte tanssin ehkäisijäksi ja minä tahdon nauttia vapauteni viimeisistä kuukausista. Sen jälkeen minä palaan paikalleni avioliiton pilttuuseen. Saatte nähdä, kuinka suoraan ja niskuroimatta astun herra Ascottin rinnalla!
Dora, suorana ja niskuroimattomana astumassa herra Ascottin rinnalla — tämä kuva nostatti hymyn tiedemiehen huulille. Hän ei voinut paremmin kuin kukaan muukaan vastustaa sisarentyttärensä hullutteluita.
Tämä huomasi enon olevan jo puoliksi aseettomana ja täydentääkseen voittonsa tyttö kietaisi oikean käsivartensa hänen kaulaansa.