— Ah! Hän on niin epäitsekäs! Hän luulee olevansa tekemäisillään suuren keksinnön: jos minä en suostuisi erkanemaan hänestä, tulisi hän mukaan ollakseen riistämättä minulta tätä matkaa; mutta minä tunnen hänet, hänen ajatuksensa liikkuisivat koko ajan laboratoriossa eikä hän nauttisi mistään. Toisaalta minä olen todellakin väsynyt, loppuun saakka hermostunut, minä tunnen olevani tulossa aivan mahdottomaksi. Siihen tautiin ei ole muuta parannuskeinoa kuin Eurooppa.
— Se on totta! Me voimme molemmat paljoa paremmin kun saamme panna muutamia tuhansia dollareita eurooppalaiseen romurihkamaan, käydä niin ja niin monessa kirkossa ja museossa ja viettää viisi, kuusi kuukautta jotakuinkin rumien, jotakuinkin siedettävien hotellien huoneissa… Minä toivon kuitenkin, että me tällä kertaa hiukan muutamme ohjelmaa. Ensinnäkin me otamme mukaamme polkupyörät tehdäksemme retkeilyjä oikealle ja vasemmalle; sitten saattaa veljenne meitä pikkuteattereihin, konserttikahviloihin, Punaiseen myllyyn, Loiset'n ravintolaan! Kaikki tuttavamme ovat niissä käyneet. Ne ovat Pariisin säädyttömimmät paikat… ja ne täytyy tuntea!
— Ei ole sanottu, että Charley suostuu saattamaan meitä noihin paikkoihin.
— No sitten saatamme me hänet, vastasi nuori tyttö uljaasti.
— Minä toivon, että Kéradieut ja d'Anguilhonit ovat tällä kertaa
Pariisissa, sanoi Helena. — Edellisillä matkoillani en ole koskaan
heitä tavannut. Se on kuin noiduttua. Kaksi ystävätärtä naimisissa
Faubourg Saint-Germainissa, enkä ole nähnyt ranskalaista kotia sisältä.
— Ja minä kun pahaksi onneksi en ollut Newportissa viime kesänä, kun kuuluisa markiisi d'Anguilhon oli siellä!… Luuletteko, että Annie kutsuu meitä luokseen?
— Varmasti.
— Mikä onni! Mutta älkää herran nimessä sanoko Jackin kuullen, että me tulemme liikkumaan myöskin seurapiireissä: hän kuvittelisi, että minä saattaisin antaa jonkun ranskalaisen panna pääni pyörälle, eikä olisi enää hetkeäkään levollinen.
Rouva Ronald oli ottanut esille jalokivilippaansa. Hetken sormeiltuaan valkoisella silkillä olevia koruja, valitsi hän uhkean helmistä ja timanteista sommitellun kaulavyön. Pantuaan sen kaulaansa kääntyi hän neiti Carrollin puoleen:
— Sopiiko tämä? kysyi hän.