— Onko puolisonne jäänyt Amerikkaan?
— On; hän ei, ikävä kyllä, voinut tulla minun kanssani.
— Oletteko siitä hyvin pahoillanne? kysyi kreivi äänellä, jossa oli jonkinlaista epäilyksen sävyä.
Äärimmilleen harmistuneena tunsi Helena punastuvansa.
— Luonnollisesti!
— Suokaa anteeksi, mutta enempää kuin kukaan muukaan eurooppalainen en voi olla hämmästymättä amerikkalaisten aviomiesten luottamusta, kun he antavat vaimojensa ja useinkin sangen kauniiden, lähteä yksin Pariisiin.
— Oh, he tietävät, että olemme kunniallisia.
— Ja että teillä ei ole temperamenttia, sanoi jokseenkin jurosti markiisi Verga.
— Luulen kuitenkin, että hyvin kasvatettu vaimo ei unohda velvollisuuksiaan, vaikkapa hänellä olisi temperamenttiakin.
— Uskotteko hyvän kasvatuksen antavan turvaa kiusausta vastaan? kysyi herra de Limeray.