Rouva Ronald ei vastannut mitään. Nämä sanat loivat epämääräistä varjoa hänen mieleensä, ja hän vaihtoi äkkiä keskustelun aihetta.

Dora kulki edellä ja jutteli iloisesti Charley Beauchampin ja Willie
Greyn kanssa.

— No, oliko teillä hauskaa Loiset'ssa? kysyi Willie.

— Äärettömästi! Ja sitten sain nämä kauniit ruusut… Sain nähdä keisarikunnan aikuisen jockey-klubin entisen kukkamyyjättären ja kuulla hänen tarinansa, joka kovasti kiinnitti mieltäni. Olin näkemässä, kun Britannian hyve voitti Pariisin turmeluksen, ja sain tietää, että meistä tehdään pilaa Loiset'ssa. Minun iltani ei tosiaankaan ole mennyt hukkaan! Huominen kirjeeni nostaa veden kaikkien ystävättärieni suuhun.

Willie Grey ei voinut olla nauramatta.

— Täytyy olla amerikatar voidakseen käyttää hyväkseen joka asiaa ja ihmistä!

— Moukka!

— Minulleko sen sanotte? kysyi nuori mies oudostuen.

— En, en, — vastasi neiti Carroll nauraen sydämensä pohjasta. — Minä toistelen vain sitä sanaa, etten unohtaisi.

Kun nuori tyttö pääsi tätä sanomasta, oltiin jo Continental-hotellin edustalla.