— Annie on varmaan sielläkin ehtoisa emäntä, hän kun on koreilematon ja luonnollinen — vastasi Sofie-täti. — Muuten pidin hänestä paljon enemmän nyt kuin nuorena tyttönä.
— Saman vaikutelman minäkin sain, sanoi herra Beauchamp. — Hän on tässä
ranskalaisessa ympäristössä saavuttanut jonkinlaisen viimeistelyn.
Kaikesta huolimatta on hän kuitenkin pysynyt hyvin amerikkalaisena…
Ja se todistaa, että meillä jo on voimakas kansallinen erikoisuus.
— Oh, ympäristö ei ole vaikuttanut vähääkään siihen muutokseen, mikä Anniessa on tapahtunut. Elämä ja aika ovat hänen hienostuksensa täydentäneet… Hän on kotoisin yhteiskuntaluokasta, joka, siveelliseen arvoon ja kasvatukseen nähden, ei suinkaan ole huonompi kuin se, mihin hän avioliittonsa johdosta on joutunut! sanoi neiti Beauchamp nuivasti.
— Olkoon myönnetty, täti; mutta Eurooppa eri tapoineen, sen avio-alistus, riippuvaisuus, johon vaimot joutuvat, vaikuttaa ilmeisesti meikäläisiin ja tekee heidän olentonsa lempeämmäksi, sympatisemmaksi… Kuinka vähän tunnemmekaan vanhan maailman elämää! Me katselemme sen museoita ja muistomerkkejä, mutta emme tutki sen asukkaiden sielua eikä luonnetta. Se on typerää!
— On, mutta sivistyneet ihmiset eivät asu teltoissa; heitä ei voi mennä haastattelemaan niinkuin intiaaneja! — sanoi neiti Carroll. — Ellei meillä olisi ollut ystävättäriä naimisissa Saint-Germaine'in kaupunginosassa, olisimme saaneet kauan kokottaa nokkaamme d'Anguilhonin talon keittiön ovelle saamatta tietää, miten siellä eletään tai miten edes syödään.
— Ja muuten ovat ranskalaiset, jotka näyttävät olevan niin seurallisia, sangen sulkeutuneita, lisäsi Helena. — He eivät hevillä avaa oviansa vierasmaalaiselle.
— Siinä he tekevät tyhmästi, sillä heille olisi edullista tulla tunnetuiksi, sanoi Charley.
— Heille olisi eduksi varsinkin oppia tuntemaan ulkomaalaisia, selitti päättävästi Sofia-täti.
Hän oli niitä amerikattaria, jotka vakavissaan uskovat, että kaikki kunto ja valkeus tulee heidän maastaan.
— Epäilemättä! — vastasi herra Beauchamp pahankurisesti silmää vilauttaen. — Niinpä olen varma siitä, että minun esimerkilläni ja katsantokannallani on ollut terveellinen vaikutus herroihin de Kéradieu, d'Anguilhon ja de Limeray… Mitä taas minuun tulee, niin en, sen jälkeen mitä olen nähnyt ja kuullut, enää ole yhtä varma, että anglosaksilainen rotu tulee hallitsemaan maailmaa. Se on määrätty sivistyksen päätyön suorittajaksi, mutta muuhun, rakennuksen viimeistelyyn, tarvitaan latinalaista rotua.