Tämä oli solakka ja hieno italiatar, kasvot klassillisen kauniit, tukka tuuhea ja tumma, silmät siniset, hehkuvan magneettiset. Tekopyhästä, väkivaltaisesta ja raa'asta puolisostaan oli hän laillisesti eronnut ja varannut itselleen riittävän toimeentulon. Vihasta, ruhtinasta kohtaan, joka kuului »mustaan maailmaan», oli hän liittynyt valkoisiin, ja tullut yhdeksi Quirinaalin hartaimpia ystäviä.
Lelo oli hurmaantunut Donna Vittoriaan hyvin säilyneen ja puhtaana pysyneen nuoruutensa koko hehkulla. Hän oli kahdenkolmatta vuotias; ruhtinatar neljänneljättä. Tämä lemmensuhde täydensi hänen irtaumisensa. Hänet esitettiin Italian kuninkaalle ja kuningattarelle, mutta hän näyttäytyi hovissa vain harvoin. Tämä uskollisuuden osoitus saattoi tuntua vain näennäiseltä; mutta ottaen huomioon hänen kasvatuksensa, hänen omaistensa suhteet Vatikaaniin, oli sen täytynyt kysyä häneltä suurta mielenrohkeutta; hän ei olisi siihen kyennyt ilman Donna Vittorian vaikutusta ja neuvoja. Tämä teko aiheutti ankaria perhekohtauksia, saattoipa hänet menettämään perintöosuutensakin erään ahdasmielisen enon puolelta.
Tämän jälkeen katsoi kreivi Sant'Anna ansainneensa oikeuden pysyä tyynenä. Kävihän laatuun elää siinä filosofisessa välinpitämättömyydessä, joka on tunnusomaista useimmille hänen säätyläisilleen.
Jos mieli ymmärtää kansan luonnetta, täytyy osata sen kieltä ja tuntea sen historia. Ei mikään kansa ole ostanut yhteyttänsä niin kalliisti kuin Italian. Vuosisatoja olivat eri puolueet sitä rasittaneet, raadelleet ja pettäneet. Että se ei taisteluihin menehtynyt, johtui siitä, että se oli kauneuden, taiteen, runouden kantaedustaja. Ja jokaisessa sen pojassa näkee enemmän tai vähemmän, pitkän ahdingon synnyttämää kyllästymystä, yhä uusiintuneiden petosten juurruttamaa epäileväisyyttä ja tyranniuden kehittämää oveluutta, viekkautta ja nokkeluutta. Kaikki nämä ominaisuudet olivat myöskin kreivi Sant' Annalla. Anglosaksilaisen sitkeä työ, amerikkalaisen toimeliaisuus, ranskalaisen luova hehku saivat hänet vain kohauttamaan olkapäitään ja sanomaan ylhäisellä halveksumisella: »Mitä varten?» Rakkauden ja pelin liikutukset, hevos- ja metsästys-into täyttivät riittävästi hänen elämänsä. Hän oli pelaaja, mutta vain puuskittain. Hän saattoi olla kuukausia koskematta kortteihin, mutta sitten heräsi hänessä äkkiä halu. Hänen puuskansa olivat käyneet sangen kalliiksi hänen äidilleen, mutta hän näytti itse olevan niin syvästi pahoillaan, että äiti ei hennonut edes moittia.
Samoin kuin useimmat Italian ylimykset rakasti kreivi Sant'Anna Pariisia, jopa Ranskaa yleensä. Hänellä oli siellä sukulaisia ja ystäviä, ja hän vietti siellä joka vuosi jonkun aikaa. Ennen kotiutumistaan poikkesi hän Aix-les-Bainsiin, missä baccara köyhdytti häntä useammin kuin rikastutti, mikä pakotti elämään säästävästi maalla. Metsästys auttoi häntä kärsivällisesti odottamaan Roomaan paluun aikaa, niissä hän marraskuussa jälleen alkoi seurallisen elämänsä.
Työn ihmiset moittivat tämänlaatuisia olioita. He ovat väärässä: vaikka sellaiselta olennolta puuttuu omakohtainen tausta ja tarkoitusperä, ei hän kuitenkaan ole hyödytön. Lelo täytti hyvin sen paikan, mikä hänelle oli määrätty maan päällä. Alaisiaan kohtaan osoitti hän sitä tuttavallista ja arvokasta hyvyyttä, joka ei koskaan nöyryytä. Hänen palvelijansa ja vuokramiehensä jumaloivat häntä ja tunsivat häntä kohtaan melkein alamaisen kunnioitusta. Hän puolestaan kohteli heitä kuin perheensä jäseniä. Sitä ei enää näe juuri muualla kuin Italiassa. Kun hän palvelijainsa tai alustalaistensa perheissä tapasi lahjakkaan pojan, auttoi hän tätä eteenpäin. Ei mikään tuottanut hänelle suurempaa huvia kuin nähdä jonkun alustalaisistaan edistyvän urallaan eikä hän koskaan kadottanut häntä näköpiiristään. Sanalla sanoen, hän oli oikea herra; — ja oikea herra ymmärtää paremmin veljeyttä kuin porvari tai sosialisti.
Rooman korkean ylhäisön piirissä nautti Sant'Anna suurta arvovaltaa; hänen upea muotonsa herätti varsinkin ulkomaalaisten ihailua. Hän oli usein uskoton ruhtinatar Marinalle; tämä sulki sankarillisesti silmänsä välttääkseen kohtauksia, jotka olisivat karkoittaneet hänet pakoon, ja Sant'Anna palasi lopulta aina hänen luokseen.
Ranskalainen panee rakkauteen ehkä kaikista miehistä enimmän ihanteellisuutta, älyä, ylevyyttä. Italialaiselle, olletikin ylhäisöön kuuluvalle, on rakkaus tuskin muuta kuin seikkailu, johon hän tuo palavan mustasukkaisuuden, vaistomaisen epäluulon ja itämaisen aistillisuuden. Nainen, jolta hän ei pyydä kuin erinäistä tyydytystä, väsyttää tai tuskastuttaa häntä pian; ja hän etsii ystäviänsä ja klubiaan. Nuoruudessaan hän on uskottomampi kuin ranskalainen; kypsänä miehenä uskollisempi, ei hyveestä, vaan vaistomaisesti velttoudesta: hän katsoo turhaksi nähdä uutta vaivaa tullakseen vanhaan tulokseen.
Kun Lelo odottamattaan joutui rouva Ronaldin seuraan, tunsi hän äkillistä mielenliikutusta, joka tuntui hänestä aavistukselta. Taikauskossaan katsoi hän tätä kohtausta rohkaisevaksi enteeksi. Hänen aistillinen käsityksensä rakkaudesta ja naisesta sai hänet päättelemään, että tämä ilmeisesti mielistelynhaluinen amerikatar, joka oli kaukana puolisostaan, mielellänsä suostuisi lemmenseikkailuihin. Hän kiitti onnensa tähteä, joka lähetti hänelle ihanan viettelyksen temmatakseen hänet pois baccarasta ja muusta korttipelistä.