Vaikka tämä ei estänyt kumpaakaan amerikatarta huvittelemasta. Willie Grey täytti heidän seuralaisenaan parhaansa mukaan Charley Beauchampin paikan. Hän saatteli heitä teattereihin, oli mukana polkupyörämatkoilla. He olivat häneen hyvin tyytyväisiä. Kuten heidän luokkansa amerikattaret yleensä, pitivät he mielellään riippumattomuuttaan miehestä, mutta eivät kuitenkaan halunneet olla ilman kavaljeeria.
Ouchyn seikkailu ei ollut niitä, jotka nainen voi helposti unohtaa, olkoonpa vaikka älyvaltainen amerikatar. Rouva Ronald muisteli »seikkailuansa» sitäkin suuremmalla nautinnolla, kun hän siinä oli näytellyt voitollista osaa! Hän halusi nähdä jälleen nuorta roomalaista, voidakseen uudemman kerran antaa hänen tuntea omaa ylemmyyttään. Mahtoiko kreivi olla häneen suuttunut? Missään tapauksessa ei hän ryhtyisi uudelleen senlaatuiseen liehittelyyn; siitä katsoi Helena saattavansa olla varma. Vastoin tahtoansa toisteli hän mielessään seikkailun joka kohdan sanoja ja tunsi uudelleen sen synnyttämät vaikutelmat. Hän olisi tahtonut tietää, oliko kreivi Sant'Anna häntä todella rakastanut, vai oliko se vain ollut oikullinen lemmenpuuska. Ihailijan piirteet eivät häipyneet hänen mielestään, vaan päinvastoin selkenivät, ja hänen musikaalinen äänensä soi Helenan korvissa vieläkin sointuvammalta. Helena tuudittautui tämän hivelevän viettelyn muistoon, jota hän muuten luuli vaarattomaksi, mutta joka tuotti hänelle muistonakin pelon värähtelyä.
Vaikka rouva Ronald ei ollut sanallakaan maininnut, oli neiti Carroll vaistomaisesti arvannut, että hänen ja italialaisen välillä oli ollut keimailua. Hän ei lakannut utelemasta ja riemuitsi ilmeisesti tilaisuudesta päästä kreivin tuttavuuteen.
— Onneksi tulee Jack olemaan teitä valvomassa! sanoi Helena kerran.
— Jos Jack on häiritsevä, niin minä lähetän hänet tiehensä! vastasi nuori tyttö häikäilemättä.
— Joka tapauksessa neuvoisin teitä olemaan antautumatta keimailuun kreivi Sant'Annan kanssa.
— Minkä vuoksi?
— Sillä ulkomaalaiset ovat sangen vaarallisia siinä leikissä.
— Niinkö! teillä on siis siitä kokemusta? kysyi Dora katsoen Helenaa.
Ja huomatessaan tämän punastuvan hän lisäsi nauraen.