— Neh sheytan haivan! (Mikä näppärä lintu), sanoi hän Kadidjalle.
67.
"Ken tietää, kun kaunis kesä loppuu, kumpi meistä enää on elossa?
"Olkaa iloisia, olkaa hilpeyttä täynnä, sillä kevään aika kuluu nopeasti eikä viivy.
"Kuulkaa satakielen laulua: jo lähestyy kevätkausi.
"Kevät on avannut ilon majan joka pensaaseen, mihin mantelipuu siroittaa hopeisia kukkiaan.
"Olkaa iloisia, olkaa hyvin hilpeitä, sillä kevään aika kuluu nopeasti eikä viivy."
(Vanhasta itämaisesta runosta.)
"… Vielä kevät! Mantelipuut kukkivat, ja näen kauhuissani, kuinka joka vuodenaika vie minut pitemmälle pimeyteen, jokainen kulunut vuosi lähemmäksi kuilun reunaa… Minne kuljen, oi Jumala?… Mitä sitten seuraa, ja kuka on luonani, kun synkkä malja on tyhjennettävä?
"On riemun ja huvin aika: — kevät on tullut.