3.
Siispä täytyy todella ajatella lähtemistä.
Ovelta ovelle kiiruhtaen toimitin samana iltana käynnit Perassa, jättäen kaikille, muusta huolehtimatta, p.p.c. kortteja.
Ahmet seurasi kolmen askeleen päässä juhlapuvussa kantaen päällystakkiani:
— Ah! sanoi hän. Nyt jätät meidät, Loti, ja käyt jäähyväisillä. Olen arvannut sen. No, jos on totta, että rakastat meitä, ja että se on sinusta ikävää, jos on totta, että toisten sovinnaisuudet eivät liikuta sinua, niin jätä ne, jätä musta pukusi, joka on ruma ja tuo hattu, joka on hullunkurinen. Tule pian Stambuliin luoksemme, ja anna noiden ihmisten olla.
Useat jäähyväiskäyntini jäivät tekemättä tämän Ahmetin puheen johdosta.
4.
Stambulissa maalisk. 20 p:nä 1877.
Viimeinen kävelyretki Samuelin kanssa. Hetkemme on laskettu. Armoton aika riistää viimeiset tunnit, joitten kuluttua me iäksi eroamme! — Talviset, harmaat ja kylmät tunnit, maaliskuun vihureissa.
Oli sovittu, että hän lähtisi kotiseudulleen ennen minun Englannin matkaani. Hän oli viimeisenä suosionosoituksena pyytänyt päästä ajelulle avonaisissa vaunuissa kanssani laivan lähtövihellykseen saakka.