— En tiedä, Loti, arveli hän, palaatko sinä. — Allah yksin tietää sen! Toistan joka päivä. Allah, salamet versen Loti! (Allah, suojele Lotia) ja Allah tekee sitten tahtonsa mukaan. Kuitenkin, hän jatkoi toimessaan — kuinka saatan odottaa vuoden, Loti? Kuinka se olisi mahdollista, kun en osaa enää olla päivää, en tuntiakaan sinutta. Et tiedä, että niinä päivinä, kun olet vartiossa, kävelen Taximin kukkulalla, tai menen viemisille äitini Behidjén luo, koska sieltä; näkee Deerhound'in kaukaa. Näethän, Loti, että se on mahdotonta, ja palatessasi Aziyadé on kuollut…
12.
Ahmet saa tehtäväkseen toimittaa minulle Aziyadé'n kirjeet ja antaa minun kirjeeni hänelle Kadidjan välityksellä, ja niin tarvitsen joukon hänen osoitteellaan varustettuja kirjekuoria.
Nyt ei Ahmet osaa ollenkaan kirjoittaa, ei hän eikä kukaan hänen perheestään. Aziyadé kirjoittaa liian huonosti postia kiusatakseen, ja niinpä istumme kolmisin yleisen kirjurin teltan alla teettämässä itämaisia osoitteita.
Ahmetin osoite on perin monimutkainen, sillä sitä on viisi riviä.
"Ahmetille, Ibrahamin pojalle, Arabahdjilar-Malessiin vievän syrjäkadun varrella moskeijan luona. Kolmas talo tutundji'n jälkeen, vanhan lääkkeitä myyvän armenialaisnaisen vieressä, dervishin asuntoa vastapäätä".
Aziyadé teettää kolme samanlaista kuorta, jotka maksaa omalla rahallaan, — kahdeksan valkoista piasteria. Sen jälkeen on minun pakko luvata käyttää niitä.
Hän piilottaa yahmak'insa alle kyyneleiset silmänsä; tuo lupaus ei anna hänelle varmuutta. Ja kuinka saattaisi muutoin otaksuakaan, että niin kaukaa lähtenyt paperi saattaisi milloinkaan saapua hänelle? Ja sitten hän tietää, että paljon sitä ennen "Aziyadé on ainaiseksi unohdettu".
13.
Illalla sousimme Kultaisella Sarvella. Milloinkaan emme olleet kuljeksineet Stambulissa yhdessä niin paljon keskellä päivää. Aziyadé ei näyttänyt varovan mitään, sillä hän käyttäytyi kuin kaikki olisi mennyttä häneltä, kuin maailma olisi hänestä yhdentekevä.