Halusimme vielä kerran yhdessä katsella asuntoamme.
Sisäänkäytävään on kuormattu laatikoita ja kääröjä, ja on jo pimeä. Ahmet keksii nurkasta vanhan lyhdyn, jonka valo surullisena liitelee tyhjässä huoneessamme. Minulle tuli kiire lähtö, tartuin Aziyadén käteen ja vein hänet ulos.
Taivas oli yhä oudon musta uhaten rankkasateella. Talot ja tornit, niin mustia kuin ne olivatkin, kuvastuivat kuitenkin kirkkaampina taivasta vasten. Katu oli autio ja sitä lakaisivat myrskynpuuskat, jotka saivat kaiken vapisemaan. Pari turkkilaisnaista oli kyyristynyt porttiholviin ja he katselivat meitä uteliaasti. Käänsin päätäni nähdäkseni vielä kerran tuon asunnon, jonne en enää palaisi, heittääkseni viime silmäyksen tuohon maankolkkaan, missä olin kohdannut hiukan onnea.
15.
Kuljemme moskeijan pienen aukean yli noustaksemme taas venheeseen.
Kanootti viepi meidät Azarkapu'un, josta kuljemme Galatan, Tophanen ja
Funduklin kautta Deerhound'iin.
Aziyadé tahtoi tulla saattamaan minua. Hän lupasi olla järkevä ja onkin tällä viimeisellä hetkellä odottamattoman tyyni.
Kuljemme koko Galatan melun läpi. Meitä ei oltu milloinkaan nähty kiertelevän yhdessä näissä eurooppalaisissa kaupunginosissa. Heidän "rouvansa" on ovellaan ohikulkuamme katselemassa. Tuon nuoren, hunnutetun naisen läsnäolo antaa hänelle avaimen arvoitukseen, jonka ratkaisua hän oli kauan hakenut.
Kuljemme Tophanen läpi kadotaksemme Sali-Bazarin yksinäisten korttelien leveille kaduille, jotka kulkevat suurten haaremien vieritse.
Lopuksi on edessämme Fundukli, jossa meidän on sanottava toisillemme hyvästit.
Siellä seisovat Ahmetin tilaamat ajoneuvot, joitten pitäisi viedä
Aziyadé kotiin.