22.
Aterioimme Sulttaani Selimin kadun holvien alla. On jo myöhäistä
Stambulin ajaksi; turkkilaiset menevät maata auringon mukana.
Toinen toisensa jälkeen syttyvät tähdet puhtaalla taivaalla, kuu valaisee leveätä autiota katua, arabialaisia kaaria ja vanhoja hautoja. Siellä täällä joku vielä avoinna oleva turkkilainen kahvila heittää harmaalle kadulle punaista valoa, kulkijoita on harvassa ja he kiertelevät lyhdyt käsissä. Siellä täällä palaa surkeita lamppuja hautakappeleissa. Näen viimeistä kertaa nuo tutut kuvat; huomenna olen tähän aikaan kaukana näiltä seuduilta.
— Mennään Un-Kapanille saakka, virkkaa Ahmet, jolla tänä iltana vielä on lupa järjestää olomme. — Otamme hevosen Balataan saakka, venheen Pri-Pashaan, ja menemme Eriknazin luo yöksi; hän odottaa meitä.
Eksymme Un-Kapaniin mennessämme, ja koirat haukkuvat lyhtyjämme. Tunnemme kuitenkin hyvin Stambulimme, mutta oikeat turkkilaisetkin eksyvät usein öisin näissä sokkeloissa. Kukaan ei ilmoita meille tietä, aina vain noita samoja pikku katuja, jotka nousevat, laskevat ja kiertävät järjellisettä syyttä kuin labyrintin käytävät.
Un-Kapanissa, Phanariin tullessamme odottaa meitä kaksi hevosta.
Edellämme kulkee juoksija, joka kahden metrin korkeudella kantaa lyhtyä, ja lähdemme liikkeelle kuin tuuli.
Synkkä loppumaton Phanar nukkuu; kaikki on hiljaista. Auringon säteet epäröivät keskellä päivääkin laskeutua näille kaduille, ja kahden hevosen on vaikea kulkea rinnatusten. Toisella puolella on Stambulin muuri, toisella vanhoja raudalla reunustettuja taloja, iäkkäämpiä kuin itse Islam. Ne laajenevat ylöspäin ja ulkonevat holviksi kostean kujan yläpuolelle. Täytyy kumartaa päänsä hevosella kulkiessa noiden bysanttilaisten talojen parvekkeiden alitse, jotka ojentelevat syvässä pimeydessä kivisiä käsivarsiaan.
Tätä tietä kuljimme joka ilta Eyoubin taloon päästäksemme. Balataan saavuttuamme olemme aivan lähellä, mutta sitä ei enää ole…
Herätämme soutajan, joka vie meidät venheellä toiselle rannalle. Siellä on maaseutu ja suuret kypressit kohoavat plataanien keskeltä. Alamme lyhdyt kädessä laskeutua Eriknazin talolle vieviä polkuja.