Tunnin kuluttua olemme laivassa. Siellä on kaikki mullin mallin ja nyt on lähtö tosiaankin edessä.
Se on määrätty keskipäiväksi.
24.
— Tule, Loti, sanoo Ahmet, mennään vielä Stambuliin polttamaan piippu yhdessä viimeisen kerran…
Kuljemme juosten Sali-Bazarin, Tophanen ja Galatan läpi. Olemme
Stambulin sillalla.
Ihmiset tunkeilevat auringon polttavassa paahteessa. Nyt on kevät, oikea kevät, joka saapuu lähtiessäni. Keskipäivän kirkas valo valautuu tuolle muuri-, kupu- ja minareettikasalle, joka seppelöi Stambulin kukkuloita. Se levittäytyy kirjavan, sateenkaareen näkyvimpiin väreihin puetun joukon ylle.
Venheet saapuvat ja lähtevät, täynnä kirjavaa joukkoa. Kiertelevät kauppiaat kirkuvat täyttä kurkkua, tuuppien kansaa.
Tunnemme kaikki nuo venheet, jotka ovat kuljetelleet meitä kaikkiin paikkoihin Bosporan varrella, tunnemme Stambulin sillalla kaikki puodit, kaikki kulkijat, kaikki kerjäläisetkin, tuon täydellisen kokoelman raajarikkoja, sokeita, kädettömiä, ristihuulisia ja jalattomia. Koko turkkilainen kurjalisto on tänään liikkeellä. Jaan almuja kaikille ja saan koko messun kiitoksia ja siunauksia.
Pysähdymme Stambulissa Jenidjami'n aukealle torille, moskeijan eteen. Viimeistä kertaa nautin Turkissa olostani istuen ystäväni Ahmetin vieressä, poltellen nargilheta tämän itämaisen koreuden keskellä.
Tänään on oikea kevään juhla, pukujen ja värien näyttely. Kaikki ovat ulkona plataanien alla istumassa, marmorilähteen ympärillä, viiniköynnösmajoissa, jotka pian peittyvät hentoihin lehtiin. Parturit ovat tuoneet tuolinsa ulos ja puuhaavat taivasalla. Kunnon turkkilaiset ajeluttavat toimessaan päänsä jättäen keskelle tupsun, mistä Muhamed tulee nykäisemään heidät paratiisiin.