… Kuka veisi minut johonkin paratiisiin, jonnekin muualle kuin tähän vanhaan maailmaan, joka väsyttää ja ikävystyttää minua, jonnekin, missä mikään ei muutu, jonnekin, missä en aina ole erossa siitä, mitä rakastan tai olen rakastanut?
Jospa joku voisi antaa minulle edes muhamettilaisen uskon, niin menisin itkien ilosta suutelemaan profeetan vihreätä lippua!
— Tyhmiä ajatuksia päälaelle jätetyn rotanhännän vuoksi…
25.
— Loti, sanoi Ahmet, selitäpä minulle hiukan matkaa, jolle aiot lähteä.
— Ahmet, vastasin, — kun olen kulkenut Marmaranmeren, Ak-Deniz'in (vanhan meren) yli, kuten te sitä nimitätte, purjehdin vielä suuremman kautta saapuakseni Kreikan maahan, sitten vielä suuremman italialaisten, sinun "rouvasi" maahan tullakseni, ja sitten vielä avaramman Espanjan kärkeen päätyäkseni. Jos edes jäisin tälle siniselle merelle, Välimerelle, en olisi kovin kaukana teistä; siellähän vielä kaartuu teidän taivaanne ja Levantin laivat toisivat minulle usein uutisia Turkista. Mutta sitten joudun toiselle merelle, niin äärettömälle, ettei sinulla ole käsitystäkään moisista aavoista. Siellä täytyy minun purjehtia monta päivää pohjan tähteä kohti saapuakseni kotimaahani, jossa useammin näemme sadetta kuin kaunista ilmaa, pilviä useammin kuin aurinkoa.
Siellä olen hyvin kaukana teistä, ja tuo seutu ei ollenkaan muistuta sinun maatasi. Kaikki siellä on kalpeampaa ja kaikki värit himmeämpiä, kuten täällä sumuisina päivinä, vaikkakin vielä valottomampaa.
Maa on niin tasaista, ettet milloinkaan ole moista nähnyt, jollet ehkä pyhiinvaellusretkillä Mekkaan, jossa jokaisen kunnon muhamettilaisen tulee käydä profetan haudalla. Hiekan sijasta siellä on kuitenkin vihreätä ruohoa ja suuria muokattuja peltoja. Talot ovat neliskulmaisia ja aivan samanlaisia. Ikkunasta näet vain naapurin seinän, ja joskus tuo tasaisuus aivan kuin tukehduttaa, tahtoisit nousta ylemmäksi jotakin nähdäksesi.
Siellä ei myöskään ole, kuten Turkissa, katolle vieviä portaita, ja kun kerran läksin kävelemään talomme katolle, pidettiin minua omituisena henkilönä.
Kaikki ihmiset on puettu samalla tavalla harmaihin takkeihin, hatut tai lakit päässä, ja se on hullumpaa kuin Perassa. Kaikki on arvattu, järjestetty, numeroitu. Kaikesta on lait, kaikkea varten säännöt, niin että halvimmallakin lurjuksella, hattukauppiaalla tai parturin sällillä on samat elämisen oikeudet kuin älykkäillä etevillä miehillä, sellaisilla kuin sinä ja minä.