Suostuin seuraamaan häntä, minullakin oli suunnitelmani. Kuljimme noitten viidenkymmenen metrin syvyisten hietakuoppien reunaa, jotka erottavat Peran Kassim-Pashasta. Kun hän oli päässyt aivan reunalle, käytin hyväkseni suotuisaa hetkeä. Heittäydyin hänen kimppuunsa — hän astui tyhjään ja kadotti tasapainonsa. Hänen kieriessään pohjaan saakka, kuulin kaameaa jytinää ja valituksia.
Luultavasti oli hänellä tovereita, ja hänen putoamisensa oli saattanut kuulua kauaskin hiljaisuudessa. Läksin juoksemaan pimeässä niin nopeasti, ettei yksikään ihminen olisi voinut saavuttaa minua.
Taivas vaaleni idässä, kun saavuin huoneeseeni. Hullu irstailu pidätti minut usein kaduilla aina aamuhetkiin saakka. Tuskin olin nukahtanut, kun suloinen soitto herätti minut, tuollainen vanha, entisaikainen aamulaulu, jossa oli niin iloinen ja itämainen sävel kuin aamun koi.
Kuoro kulki ohi ja katosi kaukaisuuteen. Avoimesta ikkunastani näkyi vain aamusumua ja taivaan ääretön tyhjyys, jota vasten piirtyi kaukana jotakin punertavaa: moskeija minareeteineen. Turkkilaisen kaupungin ääriviivat selvenivät vähitellen kuin ilmasta riippuen…. Silloin muistin olevani Stambulissa, ja että Aziyadé oli luvannut tulla sinne.
6.
Tuon miehen kohtaaminen oli jättänyt kaamean vaikutelman mieleeni.
Jätin öiset retkeni enkä pitänyt enää rakastajattaria — paitsi erästä
Rebekka-nimistä juutalaistyttöä, joka oli oppinut tuntemaan minut
Pri-Pashan juutalaiskorttelissa Marketon nimellä.
Elokuun loppu ja osa syyskuuta kului retkeilyillä Bosporalla. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Varjoisat rannat, palatsit ja yali't kuvastuivat tyyneen, siniseen veteen, jota kullatut venheet halkoivat.
Stambulissa valmisteltiin sultaani Muradin erottamista ja Abdul Hamidin kruunausta.
7.
Konstantinopolissa elok. 30 p:nä.