Ei, hyvä ystävä, en usko teitä, ettekä tekään usko itseänne. Olette hyvä, altis rakkauteen, tunteellinen ja herkkä. Mutta te kärsitte. Siksipä annankin teille anteeksi ja pidän teistä, jääden eläväksi vastalauseeksi kieltäessänne kaiken ystävyyden, taipumuksen ja alttiuden.
Teidän turhamaisuutenne kieltää sen, ettekä te. Loukattu ylpeytenne saa teidät kätkemään aarteenne ja näyttelemään ihmisille "teennäistä, ikävänne ja ylpeytenne luomaa olentoa".
Plumkett.
24.
Loti William Brownille.
Eyoubissa joulukuussa 1876.
Rakas ystävä!
Muistutan teille, että minäkin olen maailmassa. Asun Arif-Effendin nimellä Kuru-Tshehmehin kadun varrella Eyoubissa, ja ilahduttaisitte minua suuresti antamalla elonmerkkejä itsestänne.
Jos nousette laivasta Konstantinopolissa, Stambulin puolella ja kierrätte neljä kilometriä pitkän basaari- ja moskeijarivin ohi, niin saavutte Eyoubin pyhään esikaupunkiin, jossa lapset heittelevät kivillä outoa päähinettänne. Kysykää silloin Kuru-Tshehmehin katua, niin se näytetään teille heti. Kadun päästä löydätte marmorisen suihkukaivon mantelipuitten alta, ja minun majani on siinä vieressä.
Asun siellä Aziyadén, tuon nuoren salonikilais-naisen kanssa, josta teille kerran kerroin, ja jota melkein rakastan. Elän täällä melkeinpä onnellisena, unohtaen menneisyyden ja kiittämättömät.