Kaikki lähettiläät lähtivät yhtäaikaa huutaen: "Kaikki on mennyttä!" eurooppalaiselle kolonialle. Pian saadaan nähdä kamaloita asioita, suurta sekamelskaa ja paljon verta.
Kulkekoon tuo turma kaukana meistä!
Minun on kai pakko ehkä jo huomenna lähteä Eyoubista, milloinkaan sinne palaamatta.
26.
Laskeuduimme säteilevänä iltana Un-Kapanin rinnettä.
Stambul oli tavattoman näköinen. Kaikkien minareetien hodjat lauloivat outoja rukouksia, oudolla nuotilla. Nuo korkealta kuuluvat terävät äänet, yön tottumattomalla hetkellä, vaikuttivat huolestuttavasti mielikuvitukseen, ja oviensa eteen ryhmittyneet turkkilaiset näyttivät kaikki katselevan jotakin peloittavaa kohtaa taivaalla.
Ahmet seurasi heidän katseittensa suuntaa ja tarttui peloissaan käteeni. Kuu, joka äsken oli loistanut kirkkaana Sofian moskeijan kuvun yläpuolella, oli sammunut kaukaisessa äärettömyydessään. Nyt se oli vain punainen, himmeä, verinen täplä.
Ei ole mitään niin mieltä valtaavaa kuin taivaan merkit. Turkkilaisten uskon mukaan kuu tällaisena hetkenä taistelee sitä syövän hiiden kanssa. Sitä saattaa kuitenkin auttaa Allahia avuksi huutamalla ja hirviötä ampumalla.
Ja kaikissa moskeijoissa luetaankin asianmukaisia rukouksia, ja pyssyt alkavat paukkua Stambulissa.
Otamme venheen Phanarista päästäksemme kotiin. Meidät pysäytetään tiellä. Puolivälissä Kultaista sarvea asettuu Zaptien alus eteemme: — On kielletty kulkemasta veneellä kuun pimennyksen aikana.