Sanotte, että tuossa naisessa on jokin moraalinen tenho, tunteen hienous, luonteen jalous, jotka ovat rakkautenne varsinaisina syinä… Voi, älkää millään tavoin sekoittako hänessä olevaa siihen, mitä teissä itsessänne on. Kaikki harhaluulonne johtuvat vain siitä, että laskette sen, mikä on vain teissä eikä missään muualla, sen hyväksi, mikä teitä miellyttää, ja pyydystätte naista, jota rakastatte, ja otatte ystäväksenne nerokkaan miehen. Olen ollut rakastunut Milon Venukseen ja erääseen Correggion nymfiin. Varmasti ei heidän keskustelunsa tenho ja halu vaihtaa ajatuksia vetänyt minua heidän puoleensa; ei, se oli fyysillinen sukulaisuus, ainoa antikin kansojen tuntema rakkaus, joka loi taiteilijoita. Nyt on kaikki tullut niin monimutkaiseksi, ettei enää tiedä mihin päänsä kääntäisi. Yhdeksän kymmenettä osaa ihmisistä ei enään ymmärrä mitään mistään.
Kaiken tämän jälkeen siirtykäämme määrittelemään teitä Loti. Kaikkien asioitten järjestyksen ja teidän välillänne on sukulaisuutta. Te olette luonteeltanne hyvin halukas taiteellisiin ja älyllisiin nautinnoihin, ja te saatte olla onnellinen vain kaiken sen keskellä, mikä saattaa tyydyttää sympatisia tarpeitanne, jotka ovat äärettömät. Paitsi näitä tunteita ei teitä varten ole onnea. Sen piirin ulkopuolella, joka voi hankkia teille näitä tunteita, olette te aina koditon raukka.
Ken kykenee tajuamaan nuo korkeamman laatuiset tunteet, joita suuri rahvas ei käsitä, niin häneen vaikuttaa hyvin vähän kaikki se, mikä ei sisälly hänen haluihinsa. Viehättävätkö hyvä päivällinen, metsästysretki ja kauniit tytöt sellaista, joka on vuodattanut ihastuksen kyyneliä runoilijoita lukiessaan, heittäytynyt suloisesti sulavan säveleen kuljetettavaksi ja uponnut unelmoimiseen, joka ei ole ajatusta, vaan paremmin sanoen hurmiota, jota mikään sana ei ilmaise? Ilahduttaako teitä jokapäiväiset kasvot, joilla kuvastuvat kaikki tyhmyyden vivahdukset, riemuitsetteko nähdessänne lyhyihin housuihin tai hännystakkeihin puettuja olentoja, koska kaikkea tuollaista näkee niin runsaasti liejuisilla kaduilla, likaisten seinien vierellä, näyteikkunoitten ja kauppojen luona.
Ne ahdistavat mielikuvitusta ja ajatus jähmettyy aivoissamme.
Minkä vaikutuksen tekee teihin ympärillänne olevien keskustelu, jolleivät teidän ja heidän ajatuksensa ole sopusoinnussa keskenään?
Jos ajatuksenne voittaisi paikan ja ajan, jos se käsittäisi maan koko pinnalla tapahtuvien seikkojen loppumattoman rinnakkaisuuden, maan, joka on vain aurinkoa kiertävä tähti, ja aurinko taas puolestaan erikoinen keskus avaruudessa, niin, jos ajattelette, että tuo ääretön rinnakkaisuus on vain hetki iankaikkisuudessa, joka taas on toinen äärettömyys, niin tuo kaikki näyttää teistä erilaiselta sen mukaan mille kannalle asetutte, ja näkökantoja on niin äärettömän paljon. Ajatelkaa, että kaiken tuon syy, kaikkien noitten asioitten sisin henki on teille tuntematon! Punnitkaa kiihkeästi mielessänne seuraavia ikuisia kysymyksiä: Mitä kaikki tämä on? Mikä olen minä tuon äärettömyyden keskellä?
Teillä on hyvä onni, jos teidän ei tarvitse olla ajatusten vaihdossa teitä ympäröivien ihmisten kanssa.
Heidän keskustelunsa ei liikuta teitä sen enempää kuin jos hämähäkki kertoisi, että hävittävä karja on tuhonnut osan sen verkkoa, tai rupikonna ilmoittaisi perineensä suuren kasan romua, jonka alla sen on hyvä mukavasti piileskellä. — Eräs herra kertoi minulle tänään saaneensa huonon sadon ja perineensä maatilan.
Olette rakastanut ja rakastatte ehkä vieläkin. Olette tuntenut, että on olemassa aivan erikoinen elämä, olentonne aivan erikoinen tila, jonka hyväksi kaikki saa mielestänne aivan uuden ulkonäön.
Silloin tuntuu tapahtuvan aivan uusi ilmestys; luulisi syntyneensä toisen kerran, sillä silloin elää voimakkaammin ja toimii täydellisemmin. Kaikki ajatuksemme ja tunteemme heräävät ja virkistyvät kuin palavan viinan liekki, kun nestettä liikutetaan. (Tulevaisuuden kirjallisuutta!)