Vain kolme porttia aukeni pitkän matkan päässä toisistaan palatsin muurissa, kolme harmaata marmoripalatsia, jotka oli suljettu kullatuilla ja koristetuilla rautaisilla ovipuoliskoilla.
Portit olivat muuten niin korkeat ja komeat, että voi aavistaa millaisia rikkauksia niiden takana piili.
Sotilaat ja mustat eunukit vartioivat noita kielletyitä käytäviä. Noitten porttien tyylikin näytti jo ilmaisevan, että kynnyksen yli oli vaarallista astua. Marmoriset pylväät ja korkokuvat, jotka oli kaiverrettu arabialaiseen malliin, oli peitetty oudoilla piirroksilla ja salaperäisillä kiemuroilla.
Valkea marmorinen moskeija kupuineen ja kultaisine puolikuineen nojasi tummiin kallioihin, joilla kasvoi villiä pensasaitaa. Olisi luullut, että haltijattaren taikasauva oli yhdellä iskulla loihtinut tuon lumivalkoisen rakennuksen maasta, jättäen tarkoituksella rauhaan sitä ympäröivän, karun ja raa'an luonnon.
Ohitseni kulkivat komeat vaunut, joissa oli kolme outoa naista: muudan näytti harvinaisen kauniilta läpinäkyvän harsonsa alla.
Kaksi heidän seurassaan ratsastavaa eunukkia ilmaisivat, että naiset olivat ylhäisiä.
Nuo kolme turkitarta käyttäytyivät hyvin sopimattomasti, kuten kaikki ylhäiset haanum'it, jotka eivät pelkää heitellä eurooppalaisille kadulla mitä rohkaisevimpia tai pilkallisimpia silmäyksiä.
Tuo kaunotar etenkin hymyili minulle niin suopeasti, että käännyin seuraamaan heitä.
Niin alkoi pitkä kaksituntinen kävely, jonka kuluessa kaunotar lähetti minulle avoimesta ikkunasta koko joukon sulavimpia hymyjään. Vaunut vierivät aikakyytiä, ja seurasin niitä pitkin matkaa, milloin edellä, milloin takana, hidastuttaen kulkuani tai nelistäen, päästäkseni ohi. Eunukit, jotka ovat peloittavia koomillisia oopperoissa — katselivat menettelyäni hyväntahtoisesti, ja ratsastivat yhä paikoillaan, täydellisesti välinpitämättöminä.
Kuljimme Dolma-Baztsheen, Sali-Bazarin, Top-Haneen, Galatan meluavan kaupunginosan läpi, sitten pitkin Stambulin siltaa, surullista Phanaria ja mustaa Balataa. Nuo kolme naista pysähtyivät lopulta Eyoubissa, vanhalla turkkilaisella kadulla, ikuisen Oonakin edessä, joka oli loisteliaan ja synkän näköinen, ja laskeutuivat alas.