Kaunis Senika — sain seuraavana päivänä tietää hänen nimensä — kääntyi ennen kuin hän astui asuntoonsa, lähettääkseen minulle viimeisen hymynsä. Rohkeuteni oli viehättänyt häntä, ja Ahmet ennusti hyvin pahaa tästä seikkailusta…
43.
Turkkilaiset naiset, etenkin ylhäiset, pitävät hyvin halpana uskollisuutta, jota heidän tulisi osoittaa puolisoilleen. Eräänlaatuisten miesten tuima valvonta ja rangaistuksen pelko ovat välttämättömiä pidättämään heitä. Aina työttöminä, ikävän vaivaamina, haaremin yksinäisyyden fyysillisesti kiusaamina, saattavat he antautua ensimmäiselle vastaantulijalle — palvelijalle, joka sattuu joutumaan heidän käsiinsä, heitä kuljettavalle soutajalle, jos hän on kaunis ja miellyttää heitä. Kaikki ovat hyvin uteliaita eurooppalaisiin nuoriin miehiin nähden, ja nämä käyttäisivät sitä kyllä hyväkseen joskus, jos he tietäisivät ja uskaltaisivat, tai pikemmin, jos heillä olisi suotuisa tilaisuus yrittääkseen. Asemani Stambulissa, turkinkielen ja tapojen tunteminen — yksinäinen oveni, joka hiljaa kääntyi vanhoilla saranoillaan, — olivat hyvin sopivia tällaisiin yrityksiin. Minun talostani olisi epäilemättä tullut, jos olisin tahtonut, haaremien joutilasten kaunottarien kohtauspaikka.
44.
Muutamaa päivää myöhemmin hyökkäsi myrskypilvi rauhaisan majani kimppuun; peloittava pilvi kulki minun ja sen välitse, jota en ollut lakannut rakastamasta. Aziyadé vastusti kaikin voimin hänelle esittämääni kyynillistä suunnitelmaa. Hän vastusti minua sellaisella tahdon voimalla, kyyneleenkään nousematta hänen silmiinsä, ja hänen äänensäkään värähtämättä, että hän oli voittaa minut.
Olin selittänyt hänelle, etten huomenna enää huolisikaan hänestä, vaan sallisin erään toisen tulla muutamaksi päiväksi hänen paikalleen. Käskin hänen palata sitten ja rakastaa minua tämän nöyryytyksenkin jälkeen, sitä muistamattakaan.
Hän tunsi tuon Senikan, joka oli kuuluisa haaremeissa seikkailuistaan ja häpeämättömyydestään, ja vihasi tuota olentoa, jolle Behidje-hanum syyti kirouksia. Ajatus, että tuo nainen karkoittaisi hänet, täytti hänen mielensä katkeruudella ja häpeällä.
— Se on varmasti päätetty, Loti, sanoi hän. Kun tuo Senika tulee, on kaikki lopussa, enkä rakasta sinua enää. Minä olen sinun, ja sieluni kuuluu sinulle; saat tehdä tahtosi mukaan. Mutta silloin, Loti, on kaikki lopussa. Kuolen ehkä surusta, mutta en näe sinua milloinkaan enää.
45.
Mutta tunnin kuluttua, rakkauden voimasta, oli hän suostunut tuohon mielettömään sopimukseen. Hän lähti ja vannoi palaavansa, sitten kuin tuo toinen oli mennyt, ja minua miellyttäisi pyytää häntä takaisin.