— Kauheata, huudahti André pelästyneenä:, kätenne polttaa, kuin olisi teillä kova kuume.
— Eilisestä minulla on ollut kuume, joka kiihtyy kiihtymistään. Sen pahempi kapteeni Omar-Beille! Ja tänä iltana en voi ollenkaan hyvin; pääni tuntuu hirveän raskaalta… Ainoastaan tavatakseni teidät nousin tänään vuoteeltani.
Hän nojasi Djénanen käsivarteen. Saavuttuaan alas punasinervien kukkien ja keltalehtien peittämälle tasangolle he päättivät olla toisiaan tuntematta, sillä siellä oli muita käveleviä naisryhmiä jotka hitaasti ja tapansa mukaan sulavanliikkeisesti jaloittelivat Beikoksen laaksossa. Kaukaa André katseli kuinka he poistuivat, ja tällä kertaa hänellä oli se tunne, ettei hän tätä enää koskaan näkisi jälleen: laskevan syysauringon kultaamina noita kolmea vaiheajan surevaa olentoa, jotka muistuttivat muinaisajan varjoilmestyksiä ja jotka pitkin noita Rauhan laakson epätodellisilta vaikuttavia hienoja nurmikenttiä poistuivat, yksi mustan harson, kaksi muuta valkoisten harsojen verhoamina.
Heidän kadottuaan näkymättömiin, André poikkesi erääseen puiden siimeksessä olevaan pieneen turkkilaiseen kahvilaan ja tilasi nargilepiipun, vaikkakin lokakuun ilta jo alkoi tuntua viileältä. Hän asettui istumaan jättiläisplataanin juurelle, jota laskevan auringon säteet valaisivat. Hänen sielussaan oli tapahtunut romahdus; tuo Djénanen kohtaloonsa alistuminen oli särkenyt hänen unelmansa, hänen viimeisen Itämaan unelmansa. Huomaamattaan hän oli suuresti! luottanut siihen, että tämä suhde jatkuisi vielä hänen lähdettyään Turkinmaalta; hän oli toivonut, että Djénane erotettuna hänestä ja näkemättä miten hän vanheni, olisi kauan tuntenut häntä kohtaan tuota ihanteellista rakkautta joka täten olisi säilynyt niiltä pettymyksiltä, joista tavallinen rakkaus kuolee. Mutta ei, palanneena tuon Hamdin luo, joka oli nuori, ja jota Djénane varmaankaan ei ollut herjennyt intohimoisesti kaihoamasta, tuo nainen oli kokonaan menevä häneltä hukkaan.
— Hän ei rakastanut minua niin suuresti, kuin luulin, — näin hän ajatteli; olenpa minä vielä kovin lapsellinen ja itserakas! Se oli hyvin miellyttävää, mutta se oli teennäistä, ja nyt se on lopussa, tai oikeammin, sitä ei koskaan ole ollutkaan… Tämä todistaa muuten, että näytän yhtä vanhalta kuin olen, ja etten minä hänelle, enkä kenellekään muulle enää merkitse mitään.
André oli ainoa plataanien varjoon unhottunut nargilen polttaja. Kaunis vuodenaika oli ehdottomasti päättynyt, tuo aika viileine iltoineen, jotka kokosivat niin useita lähistön uneksijoita tähän laaksoon. Taivaanrannalle kallistuva punerva aurinko ei enää levittänyt lämpöä; se oli kylmä, ja André ajatteli: Itsepäisesti koetan pitkittää viimeistä täällä viettämääni kesää, ja se on yhtä turhamaista, kuin yrittää pitkittää nuoruuttani: nuo ajat ovat ainaiseksi olleet ja menneet…
Nyt laski aurinko Europan rannikon taakse, ja kaukaa kuuluivat paimenten pillit, jotka kutsuivat vuohia. Ympärillä leviävä tasanko harvoine kellastuneille puineen oli aivan autio ja oli muuttunut yhtä kolkon näköiseksi kuin viime vuonna; hämärän ja varisevien lehteen synkeys, eron synkeys, Djénanen menettämisestä aiheutunut suru, ja elämän ehtoon läheneminen, kaikki tämä yhteensä oli sietämätöntä ja tulkitsi liian kaunopuheisesti yleistä kuolemaa.
XLI.
Eräänä päivänä he olivat keksineet hyvin sukkelan keinon hätätilassa lähettää toisilleen tietoja. Eräs noiden naisten ystävättäristä, nimeltä Kiamouran oli valtuuttanut Andrén matkimaan hänen käsialaansa, jonka epäluuloinen palvelusväki tunsi, jopa merkitsemään kirjeen loppuun hänen nimensä. Sitäpaitsi hän oli Andrélle antanut monta nimikirjaimillaan merkittyä; kirjekuorta, joihin omakätisesti oli kirjoittanut Djénanen osoitteen.
André saattoi siis kirjoittaa heille — tosin verhotuin sanoin, peläten asiaankuulumattomien katseita — ja hänen kamaripalvelijansa, joka oli tottunut käyttämään feziä ja rukousnauhaa, vei kirjeen suoraan kolmen pienen rikollisen huvilaan. Joskus André oli edeltäpäin tarkalleen sopinut ajasta, jolloin lähetti palvelijansa; joku hänen ystävättäristään oli silloin kuin sattumalta eteisessä, josta neekerit oli poistettu, ja voi silloin antaa suullisen vastauksen luotettavalle sanantuojalle.