Djénanelle hän olisi sanonut: — Älkäämme erotko näin, rakas ystävä; älkää te, joka olette niin kiltti ja hyvä, tehkö minua näin surulliseksi; näyttäkää minulle silmänne viimeinen kerta ja painakaa kättäni kovemmin, sitten poistun iloisempana.

Tietysti hän ei sitä tehnyt, vaan jatkoi matkaansa.

Mutta tuona hetkenä hän ahdistunein mielin rakasti koko tuota Stambulia, jonka tuhannet valot alkoivat kuvastua veteen. Oli jotakin, joka kiinnitti häntä siihen epätoivoisesti, jotakin epämääräistä, joka liiteli ilmassa tuossa suunnattoman suuressa ja eri aineksista kokoonpannussa kaupungissa; epäilemättä se oli noiden naissielujen säteilyä — sillä oikeastaan melkein aina juuri se kiinnittää meitä paikkoihin ja esineisiin — naissielujen säteilyä joita hän oli rakastanut ja jotka nyt sulautuivat yhteen; olivatko ne Nedjibén, vai Djénanen, vai molempien sielut, sitä hän ei tietänyt…

LI.

Seuraavana päivänä saapui kaksi kirjettä:

Zeynebiltä Andrélle.

Enpä tosiaankaan voinut käsittää, että eilen näimme toisemme viimeisen kerran; muuten olisin onnettoman kerjäläisnaisen tavoin laahautunut jalkojenne juureen, rukoillen, että ette jättäisi meitä tällä tavoin!… Oi, te jätätte meidät sekä sielun että sydämen pimeyteen. Te lähdette valoon ja elämään, ja me jäämme viettämään surkuteltavia päiviämme, joista toinen alati on toisensa kaltainen, haaremin tylsyttävässä yksitoikkoisuudessa…

Teidän mentyänne, purskahdimme nyyhkytyksiin. Djénanen kiltti imettäjä, Zérichteh, tuli huoneeseen. Hän torui meitä kovin ja sulki meidät syliinsä; mutta hänkin, tuo kelpo sielu, alkoi itkeä, nähdessään meidän itkevän.

Zeyneb.

Tänä aamuna lähetin teille muutamia vaatimattomia turkkilaisia muistolahjoja. Kirjo-ompelus on Djénanelta; se on "aiette", nimittäin se koraanin lauselma, joka lapsuudesta asti on riippunut hänen vuoteensa yläpuolella. Vastaanottakaa minulta harsoverhot; se, johon on kirjailtu ruusuja, on isoäidiltäni saamani tsherkessiläinen harso;, hopealla kirjaillun löysin eräästä arkusta kesäasunnostamme; voittehan esimerkiksi niillä kodissanne Ranskassa peittää jonkun sohvan…