Aina te moititte hiljaista ja salaperäistä olemustani: se aiheutuu siitä, että olen liiaksi elänyt, nähkääs; kun teidän kerran on käynyt samoin, olette paremmin ymmärtävä…
Luuletteko ehkä,, että te ette ollut jäisen kylmä eilen, eronhetkellämme?
Näemme siis toisemme huomenna kello neljä Galatan kolkolla satamasillalla; tuossa matkustavien vilinässä olen tarkasti pitävä teitä silmällä; vakuutan, ettei huomioni ole kohdistuva mihinkään muuhun, kuin teidän rakkaaseen mustaan varjokuvaanne… se kun on ainoa, jonka vielä annatte minun nähdä… — — —
André.
LII.
Nopeasti ja armotta tuli marraskuun 30 päivä, samoin kuin kaikki ratkaisevat ja onnettomuutta tuottavat päivät, ei ainoastaan jokaiselle meistä se päivä, jona täytyy kuolla, vaan sekin, jonka jälkeen sukukuntamme raukeaa tyhjiin. Islam lakkaa olemasta ja suvustaan huonontuneet rotumme katoavat, jopa sekin aika, jolloin kehityksen kypsyttyä aurinkokunnat sammuvat ja vaipuvat yleiseen pimeyteen…
Nopeasti, ylen nopeasti tuli marraskuun 30 päivä, välinpitämätön ja
huomaamaton useimmille niille erilaisille olennoille, jotka muodostavat
Konstantinopolin levottomasti häärivän väestön; mutta Djénanen ja
Andrén elämässä se tiesi äkillistä käännekohtaa.
Kylmänä aamuhämärän hetkenä he heräsivät melkein samaan aikaan, saman taivaan alla ja vielä ollakseen muutaman tunnin samassa kaupungissa, jossa heidät erotti toisistaan ainoastaan laaksonnotkelma täynnä ihmisasuntoja ja sypressien varjostama kalmisto, mutta jossa he kuitenkin olivat niin kaukana toisistaan, näkymättömien esteiden erottamina.
Avatessaan silmänsä André heti muisti edessä olevan matkansa, hän kun ei enää ollut asunnossaan, vaan oli poikennut hotelliin; hän oli siinä valinnut niin ylhäällä olevan huoneen kuin suinkin, välttääkseen kuulemasta katumelua, näkemästä amerikkalaisten maapallonkiertäjien matkalakkeja ja syyrialaisten onnenonkijoiden keikarimaisuutta; mutta ennen kaikkea voidaksensa vielä luoda yleiskatseen Stambuliin ja etäisyydessä häämöittävään Eyoubiin.
Ja molemmat, sekä Djénane että André tarkastivat kaikkein ensiksi taivasta, pilvien kokoa ja syystuulen suuntaa, jälkimäinen apoauki olevasta ikkunastaan, edellinen haaremin alati painostavien puuristikkojen aukoista.