Silloin tällöin, kun joku ylhäinen vieras kulkee ohitseni, on minun noustava seisomaan vastaamaan hänen tervehdykseensä, yhtä syvään kumartamalla kuin hän, ja jos: tuo nainen on nuori, tulee minun pyytää häntä hetkeksi istumaan viereeni…
Luulenpa, että nyt totisesti alan nauraa kaikelle tälle, vallan kuin tuo kunniakulkue tapahtuisi toista varten eikä ollenkaan koskisi minua. Näytäntö muuttuu nähkääs nyt äkkiä, ja ylhäisellä istuimellani on minulla niin hyvä paikka, ettei mikään mene katseiltani hukkaan: kadunpuoleiset ovet on avattu selkoselälleen; jokainen naishenkilö, oli hän kutsuttu tai ei, saa tulla sisälle, jos häntä haluttaa nähdä morsianta, ja noista tuntemattomista ohikulkijoista, jotka käyvät sisälle, muutamat ovat niin omituisia, kaikki he ovat aavemaisia, tsharshaf tai jakmak yllä, mikäli eri maakuntien tavat vaativat. Kaksinkertaisten ristikko-aitauksien suojelemat ikivanhat talot tyhjentyvät asukkaistaan ja satunnaisista vieraistaan, ja kaikenlaiset vanhat puvut otetaan esille arkuista. Saapuu naisia verhottuina kiireestä kantapäähän aasialaiseen silkkiin, johon on eriskummaisesti sommiteltu kulta- ja hopeakuteita; näkee syyrialaisnaisia kokonaan mustissa, jopa satavuotisia vanhuksia kumarassa sauvaansa nojaten kulkee ohi. — Täydellinen pukunäyttely, kuiskaa minulle Mélek, jota tämä niinikään huvittaa.
Kello neljä saapuvat europpalaiset naiset; se on kaikkein tuskallisin kohtaus koko päivänä. Heitä on viivytetty kauan tarjoiluhuoneessa, missä ovat syöneet pieniä leivoksia, juoneet teetä, jopa polttaneet savukkeita; mutta nyt he joukkona lähestyvät valtaistuinta, tuota merkillistä eläintä katsoa töllistelemään.
Enpä malta olla teille mainitsematta, André, että heidän seurassaan melkein aina on joku tilapäinen muukalaismainen, jonka mukaantuloa pyytävät meiltä anteeksi, joku matkustava englantilainen tai amerikkalainen nainen, joka on hyvin utelias näkemään turkkilaisia häitä. Tämä vieras nainen tulee matkapuvussa, ehkäpä lisäksi alpeille nousijan jalkineissa. Niillä samoilla tuimasti tuijoittavilla silmillä, joilla on katsonut alas Himalaijan huipulta tai tarkastanut keskiyön aurinkoa Nordkapilla, hän nyt tähystelee morsianta. Päälle päätteeksi on minua uteliaasti katseleva matkailija-nainen sanomalehtiin kirjoittaja, jolla vielä on yllään laivalla käyttämänsä likaiset käsineet. Ollen vailla hienotunteisuutta, täynnä urkkimishalua, vien innokkaana kootakseen aineksia kirjoitukseensa äsken perustettua lehteä varten, hän tekee minulle mitä hämmästyttävimpiä kysymyksiä, osoittaen täydellistä tahdikkuuden puutetta. Nöyrtymykseni on rajaton.
Varsin vastenmielisiä ja ylen koreasti pyntättyjä ovat tilaisuuteen saapuneet peralaisnaiset. Nämä ovat jo nähneet viidetkymmenet häät ja tuntevat ulkoa miten kaiken tulee käydä. Siitä huolimatta he tekevät minulle sekä typeriä että häijyjä kysymyksiä:
— Ettehän vielä tunne miestänne, vai kuinka?… Onpa se, totta maar sentään hullunkurista!… Mikä merkillinen tapa!… Mutta, lapsukaiseni, teidän olisi pitänyt muitta mutkitta vetää heitä nenästä!… Ettekö todella ole sitä tehnyt?… Teidän sijassanne olisin ehdottomasti kieltäytynyt…
Näin puhuessaan he vaihtavat ilkkuvia katseita erään kreikkalaisnaisen kanssa, joka seisoo lähellä ja joka niinikään on peralainen, he nauraa hihittävät sääliväisesti… Minä hymyilen kaikesta huolimatta, se kun on päivän tunnussanan mukaista, mutta minusta tuntuu kuin olisivat he lyöneet poskeni verille…
Viimein ovat kaikki kuokkavieraat poistuneet, sekä hattuun että huntuun puetut, jäljellä ovat kutsuvieraat.
Ja äsken sytytetyt kattokruunut ja lamput valaisevat ainoastaan juhlapukuja; ei mitään mustaa, kun ei ole saapuvilla miehiä, ei mitään tummaa, vaan kauttaaltaan silmiä hiveleviä sulavanvärisiä ja kirjavia pukuja. En luule, André, että teidän länsimaalaisissa juhlissanne saa nähdä sellaisia värivaikutelmia, ei ainakaan se, minkä saatoin pikku tyttönä nähdä lähetystöjen tanssiaisissa likimainkaan tarjonnut tällaista loisteliaisuutta. Niiden aasialaisten silkkikankaiden ohella, joissa isoäidit koreilevat, nuo monet parisilaiset puvut näyttävät vielä kuulakammilta, voisi luulla niitä tehdyiksi sinisestä tai vaaleanpunaisesta usvasta; kaikki teidän naisräätälienne viime "luomat" — käyttääkseni heidän typerää kieltään — esiintyvät täällä, ja niitä kantavat ihastuttavasti nuo pikku olennot, joista opettajattaret ovat tehneet ranskalais-sveitsiläis-englantilais-saksalaisnaisia, mutta joiden nimet yhä vielä ovat: Kadidjé, Chéref, Fatme, tai Aiché, ja joita ei yksikään mies koskaan ole nähnyt.
Minun on nyt lupa astua alas valtaistuimeltani, jolla olen prameillut viisi tai kuusi tuntia. Saanpa päälle päätteeksi lähteä tästä sinisestä salista, jossa istuu ryhmittyneinä etenkin vanhoja naishenkilöltä, noita kiihkoilijoita ja ylenkatseellisia, joilla on järkevät ja ankarat mielipiteet, ja joiden hiukset ovat neitseellisesti sileiksi kammatut, ja joilla on päässä pieni turbaani. Minua haluttaa enemmän yhtyä nuorten pariin, jotka ovat "menettäneet tasapainonsa", niin kuin minä, ja jotka jo hetken aikaa ovat tunkeilleet viereisessä salissa, missä orkesteri soittaa.