— Niin Jumala teitä siunatkoon, lapsukaiset, mummo sanoi, ja minä Häntä kiitän, sillä minä iloitsen, että olen elänyt näin vanhaksi, saadakseni nähdä tämän, ennenkun kuolen.
He seisoivat vielä siinä vastatusten, käsitysten, eivätkä löytäneet mitä sanoa toisilleen; he eivät tienneet ainoatakaan sanaa, joka olisi ollut kyllin suloinen, ainoatakaan lausetta, joka olisi merkitykseltään ollut sopiva, joka olisi näyttänyt kyllin arvokkaalta katkaisemaan heidän suloista äänettömyyttään.
— Suudelkaa toisianne edes, lapsi kullat… Mutta eiväthän ne puhu mitään!… Herranen aika minkälaisia lapsukaisia minulla tuossa on!… No Gaud, tyttöseni, sano hänelle jotain… Minun aikanani oli muistaakseni tapana suudella toisiaan, kun tultiin kihloihin…
Yann otti hatun päästään pois, oudon kunnioituksen tunteen valtaamana, ennenkun hän kumartui suutelemaan Gaudia — ja hänestä tuntui siltä, kun se olisi ollut ensimäinen todellinen suudelma, jonka hän antoi eläissään.
Gaud suuteli myös Yannia, painaen sydämmellisesti raikkaat huulensa sulhasensa meren rusentamille poskille. Uunin takana sirkka heille lauloi onnea, ja se arvasi oikein tällä kertaa. Ja Sylvestre paran kuva näytti hymyilevän mustan seppeleensä keskeltä. Ja kaikki näytti äkkiä virkistyneen ja nuortuneen synkässä mökissä. Viehättävä sulosointu täytti hiljaisuuden: talven kalpea hämäräkin, jota ikkunan kautta tuli sisään, oli muuttunut kauniiksi, lumoavaksi valoksi…
— Niin sitten kun Yann palaa Islannista kai menette naimisiin, lapsi kullat!
Gaud katsoi alas. Islanti, "Leopoldine", — se oli totta, hän oli jo unohuttanut nämä kauheat esteet. — Islannista palattua!… voi kuinka kauvan vielä piti odottaa, kokonainen, pelonalainen kesä!
Ja Yann polki levottomasti maata jalallaan, hänestäkin se näytti liian pitkältä, ja hän laski nopeasti itsekseen, eikö kiirehtimällä vielä ehtisi viettää häitä ennen lähtöä: niin monta päivää tarvittaisiin paperien kuntoon saamiseen, niin monta päivää kirkossa kuuluttamiseen; aivan oikein, sen mukaan voisivat häät olla kuun 20-25 päivänä, ja sitten heillä vielä olisi kokonainen pitkä viikko yhdessä olla.
— Joka tapauksessa minä aluksi riennän ilmoittamaan sitä minun isälleni, hän sanoi, semmoista kiirettä pitäen, niinkun joka minutti heidän elämätään nyt olisi ollut mitattu ja kallisarvoinen.