Istuuduimme vanhan Hapaton majan viereen. Siellä oli monta kukilla seppelöityä tyttöä, jotka olivat tulleet naapurimajoista katselemaan paupaa, ulkomaalaista — sillä heitä käy harvoin tässä piirissä.
"Kas", sanoi yksi heistä minua lähestyen. "Sinähän se olet, Matareva!"
Pitkiin aikoihin en ollut kuullut lausuttavan tuota nimeä, jonka Rarahu kerran oli antanut minulle, ja jonka Loti-nimi oli syrjäyttänyt.
Hän oli kuullut tuon nimen Apirén piirikunnassa, Fataua-puron varrella, jossa hän oli nähnyt minut edellisenä vuonna.
Luonto ja kaikki minun ympärilläni sai minusta, oudon, aavistamattoman ulkonäön kuumeen ja yön vaikutuksesta. — Vuoriston metsistä kuului ruokopillien valittava, yksitoikkoinen ääni.
Muutaman askeleen päässä sieltä, olkikaton alla, jota buraotuet kannattivat, valmistettiin minulle ruokaa. — Tuuli huhtoi tavattomasti tuota keittiötä. Siellä istui kyyryssä alastomia miehiä suurine, pörröisine hiuksineen, kuin maahiset paksun savun keskellä. Minun korvissani kaikui oudosti lähelläni lausuttu sana: Tupapahu! — — —
XIX.
Sillävälin saapui tyttö, joka lähetettiin piirikunnan päällikön luo — ja minä näin vielä illan viimeisessä valossa lukea nuo muutamat tahitinkieliset lauseet, jotka ilmaisivat totuuden päivämäärillään:
Ua fanau o Taamari i te Taimaha, On syntynyt Taamari Taimahasta, I te mahana pae no Tiurai 1864 — — — heinäkuun viidentenä päivänä 1864.
Ua fanau o Atario i te Taimaha On syntynyt Atario Taimahasta, I te mahana piti no Aote 1865. elokuun toisena päivänä 1865 — — —