Hän piti kättäni kädessään ja hänen läsnäolonsa rauhoitti mielikuvitustani.
Minua ei enää palellutkaan kun kuume nousi — ja minä nukahdin lopulta.
XXIII.
Teharo herätti minut kello kolmelta aamulla. Sillä hetkellä luulin olevani kaukana Brightburyssä, nukkumassa lapsenhuoneessani, vanhan isänkodin siunatun katon alla; luulin kuulevani vanhojen lehmusten pihalla liikuttavan naavaisia oksiaan — ja puron tutun äänen poppelien alla — — —
Mutta suuret kookospalmut suhisivatkin ulkona — ja meri, joka lauloi ikuista valitusvirttään koralliriutoilla.
Teharo herätti minut lähteäksemme; tuuli oli tyyntynyt ja venhettä valmistettiin.
Maorit kulkivat edestakaisin rannikolla tuoden pimeässä mastoja, purjeita ja airoja.
Minä vaivuin uupuneena alukseen ja me lähdimme.
XXIV.
Oli kuuton yö. Kuitenkin saattoi tähtien sumeassa valossa erottaa päittemme päällä huojuvat metsät ja suurten kookospalmujen valkeat, kumarat rungot.