"Ole täällä, Loti hyvä", sanoi Rarahu… "Jos sinä lähdet, olisin minä huomena kuollut kauhusta." — —
— — Ja minä jäin koko yöksi hänen luokseen pitäen hänen käsiään omissani; minä jäin hänen luokseen aina siihen saakka kuin aikaisin kajastus alkoi tunkeutua hänen majansa pienojen välistä. — Hän oli lopulta nukahtanut, pieni suloinen, laihtunut ja murheellinen pääparka olkaani nojaten. Minä laskin hänet aivan hiljaa matolle ja läksin hiipien pois — — —
Minä tiesin, että Tupapahut häviävät aamulla, ja että minä tällä hetkellä voin vaaratta jättää hänet. — — —
VII.
Majanmuutto.
— — — Palatsin lähellä, kuningattaren puutarhojen takana, erään Papeeten kaikkein vehreimmän ja rauhallisimman lehtokadun varrella, oli pieni tuore ja yksinäinen maja. — Se oli rakennettu niin korkean kookospalmuryhmän juurelle, että se niihin verrattuna oli kuin kääpiöiden asumus. — Siinä oli kadulle päin parveke, jota vanilja-köynnökset koristivat. — Takana oli aidattu alue täynnä mimosoja, punakukkaisia laakereita ja hibiskus-pensaita sekavana ryhmänä. — Punaisia kukkia kasvoi kaikkialla ympäristössä ja ikkunoilla, hulmahtaen sieltä huoneisiin saakka. — Koko päivän oli piiloisa nurkkamme varjossa ja sen rauha ei koskaan häiriytynyt.
Sinne asettui Rarahu asumaan minun kanssani viikon kasvatusisänsä kuoleman jälkeen.
Niin oli hänen unelmansa täyttynyt.
VIII.
Muo faré.