Joka ilta valtasi kuin huumaus kaikki. — Kun yö pimeni koristautuivat Tahitin naiset loistavan värisillä kukilla; rumpujen kiihkeät kumahdukset kutsuivat heitä upa-upaan — kaikki kiiruhtivat sinne hiukset hajallaan, — kevyt musliiniviitta verhosi tuskin vartaloa — ja hullaannuttavia, kiihottavia tansseja kesti usein aamuun saakka.

Pomaré mukaantui noihin menneen ajan saturnalioihin, joita eräs kuvernööri koetti turhaan kieltää: ne huvittivat pikku prinsessaa, joka heikkeni päivä päivältä, tehtiin mitä hyvänsä hänen tautinsa hillitsemiseksi, ja mitkä keinot hyvänsä olivat hyviä, kun häntä tuli huvittaa.

Nämä juhlat vietettiin usein palatsin terassin edessä, ja niihin kiiruhtivat kaikki Papeeten naiset. — Kuningatar ja prinsessat tulivat ulos asunnoistaan, ja heittäytyivät kuun paisteessa matoille välinpitämättöminä katselemaan menoa.

Tahitittaret taputtivat käsiään ja säestivät tam-tam-rumpua nopealla, raivokkaalla kuorolaululla; — jokainen heistä esitti vuorotellen tanssikuvion; tahti ja ja soitto, jotka alussa olivat hitaita, kiihtyivät pian raivoon saakka, ja kun loppuun väsynyt tanssijatar lopulta pysähtyi rummun kumeasti jyrähtäessä, hypähti toinen hänen sijaansa voittaen hänet rivoudessa ja raivossa.

Pomotu-tytöt muodostivat toisia, tahitilaisten kanssa kilpailevia kesyttömämpiä ryhmiä. Kummalliset daturakruunut päässään, pörröisin hiuksin kuin hullut, tanssivat he tempovammassa, säännöttömämmässä tahdissa — mutta myöskin niin viehättävästi, ettei tiennyt kumpia pitäisi parempina.

Rarahu rakasti intohimoisesti useita näytelmiä, jotka nostattivat polton hänen suoniinsa, mutta hän ei tanssinut koskaan. Hän koristautui, niin kuin muutkin nuoret naiset, antaen hiuksiensa raskaan paljouden valua olkapäilleen ja seppelöiden itsensä harvinaisilla kukkasilla; mutta sitten jäi hän tuntikausiksi istumaan minun viereeni palatsin portaille, lumottuna ja vaieten.

Me lähdimme päät palavina; me palasimme majaamme aivan kuin liikkeen ja melun huumaamina ja kaikenlaisten outojen tunnelmien saavutettavissa.

Noina iltoina tuntui siltä kuin Rarahu olisi ollut aivan toinen olento. Upa-upa herätti hänen sivistymättömän sielunsa pohjalla kuumeisen, kesyttömän intohimon.

XIV.

Rarahu käytti maansa pukua, väljää viittaa, jota nimitettiin tapa'ksi. — Hänen pukunsa olivat pitkiä ja laahustavia, melkeinpä euroopalaisen elegantteja. Hän osasi jo erottaa joitakuita uusia hihojen, tai hameen leikkaustapoja, eräitä rumia tai siroja muotoja. Hän oli jo pikkuinen sivistynyt, ja kiemaileva olento. Päivisin käytti hän leveäreunaista, Tahitin valkeista, hienoista oljista tehtyä lakkia, jonka hän asetti aivan otsalle, silmien eteen. Sen kuvulle, joka oli litteä kuin merimiesten lakeissa, kiersi hän tuoreen lehti- tai kukkaseppeleen.