"Heidän tappionsa jälkeen pääsivät ensimäiset maorilaiset asettumaan Pomotu-saarille."
XVII.
Tarina kuista.
"Oceanialainen taru kertoo, että taivaalla, Suuren Valtameren yläpuolella ennen oli viisi kuuta. Niillä oli selvemmät ihmisen kasvot kuin nykyisellä kuulla ja ne noituivat ensimäiset Tahitissa asuvat ihmiset: kuka vain nosti silmänsä niitä katsellakseen, sen valtasi kummallinen hulluus. — Suuri jumala Taaroa ryhtyi manaamaan niitä. Silloin tulivat ne levottomiksi. — Niiden kuultiin laulavan avaruudessa suurilla, kaukaisilla ja pelottavilla äänillä; ne lauloivat taikalauluja loitotessaan maasta. Mutta Taaroan loihdun voimasta alkoivat ne vavista, niitä huimasi ja ne putosivat ukkosen jyrinällä valtamereen, joka kiehuen aukesi niitä vastaanottamaan.
"Nuo viisi kuuta muodostivat pudotessaan Bora-boran, Emean, Huahinen, Raiatean ja Tubuai-Manun saaret."
XVIII.
Prinssi Tamatoa istui rinnallani palatsin parvekkeen alla. Se tapahtui hiukan ennen kuin nuo kamalat kohtaukset, joiden takia hänet uudelleen suljettiin Taravaon vankilaan. Hän piti polvillaan kalpeaa pikku tytärtään Pomare V:ttä, jota hän hiljaa hyväili leveillä, kamalilla käsillään. Ja vanha kuningatar katseli heitä molempia kasvoillaan loppumattoman hellä ja sanomattoman surullinen ilme.
Pikku prinsessa oli myöskin hyvin surullinen. Hän piteli kädessään kuollutta lintua ja katseli tyhjää häkkiä silmät kyyneleitä täynnä.
Se oli laululintu, Tahitilla tuntematon eläin, harvinaisuus, joka oli tuotu hänelle Amerikasta, ja jonka omistaminen oli tuottanut hänelle hyvin suurta iloa.
"Loti", sanoi hän. " Valkotukkainen amiraali on ilmoittanut meille, että sinun laivasi pian lähtee CaIifornian maahan ( i te fenua California ). Kun sinä palaat sieltä, tahdon minä, että tuot minulle mukaasi hyvin paljon lintuja, koko häkin täyden. Ja minä päästäisin ne lentoon Fatauan metsään, että meidänkin maassamme olisi, sitten kun minä tulen suureksi, laululintuja niin kuin muuallakin".