"Heahaa noa iho (e)! te tara no Paia- (e) i tou nei tai ia oe, tau hoa (e)! ehahe!
Ua iriti hoi au (e)! i te tumu no te tiare, ei faaite i tau tai ia oe, tau hoa (e)! ehahe!
Ua taa tau hoa (e)! ei Farani te fenua, e neva oe to mata, aita e hio hoi au (e)! ehahe! — — —"
Raskas käännös:
"Minun tuskani tähtesi on korkeampi kuin Palavuoren huippu, oi rakkahin! ah!
"Olen riistänyt irti tiaréen juuret osoittaakseni tuskaani tähtesi, oi rakkahin! ah!
"Sinä olet lähtenyt, rakkaimpani, Ranskan maahan; sinä kohotat kerran silmäsi minua kohti, mutta minä en näe sinua enää! ah! — — —"
Tuo laulu, joka surullisena värisi Suuren Valtameren iltaisessa äärettömyydessä, kun kolme naisääntä toisteli sitä omituisessa tahdissa, on ijäksi piirtynyt muistiini raskaimpana niistä pistävimmistä vaikutelmista, mitä Polynesia on minulle jättänyt.
XXXIV.
Oli jo pimeä yö, kun meluisa kulkue saapui Papeeteen suuren kansanjoukon kokoontuessa katselemaan.