Noilla kaukaisilla, rauhallisilla merillä, missä me purjehdimme, sekaantuvat matruuseilta täydellisesti vuodenajat, kuukaudet ja päivät; pituuden käsitys häviää heiltä ajan yksitoikkoisuuteen. Ja todella ei enää tiedä mitään kesästä eikä talvesta, ei muista niitä enää, sillä ilmanala on muuttunut. Eivät edes luonnonilmiöt ilmaise niitä enää; aina vain rajatonta vettä, aina samat laudat, ja keväällä ei mikään rupea viheriöimään.
Yves oli vaivatta mukautunut entiseen oloonsa, märssymiehen tapoihin, elämään märssykorissa puolialastomana tuulessa ja paisteissa veitsineen ja voineen. Hän ei enää ollut laskenut päiviä, koska ne olivat aivan samanlaisia, vartioiden säännöllisyyden, aina kuuman auringon ja aina raikkaiden öiden vaihtelun vuoksi. Hän oli unohtunut tuohon karkoitusaikaan mittaamatta sitä.
Mutta juuri tänään loppui tuo kuuden kuukauden rangaistusaika; päällikkö ilmoitti, että hän saisi takaisin nauhansa, hopeapillinsä ja korpraalinarvonsa. Sanoipa hän sen ystävällisesti puristaen hänen kättäänkin, sillä Yves oli osoittanut rangaistusaikanaan moitteetonta käytöstä ja rohkeutta, eikä mitään märssyä koskaan oltu hoidettu niin hyvin kuin hänen.
Yves palasi minun luokseni kasvoilla onnellinen ilme:
— Miksi ette sanonut minulle, että aika loppui tänään?
Hänelle oli luvattu, että jos tätä jatkuisi, unohdettaisiin hänen rangaistuksensakin pian. Varmasti — tuon valan, jonka hän oli vannonut pikku Pierrensä pään kautta, sen pitäminen onnistui hänelle yli toiveiden.
LXXXIII.
Saman päivän iltana on Yves minun huoneessani ja kiiruhtaa, kiiruhtaa ennen yötä kiinnittämään nauhat hihoihinsa, yhä hullunkurisena, hän, tuo komeannäköinen merikarhu, ompelupuuhassa.
Hänen vaatteensa eivät juuri olleet kauniit; niitä on paljon käytetty. Eipä hän ollut juuri rikaskaan Brestistä lähtiessään palkan pienentyessä, ja ettei pienentäisi säästöään, ei hän ole tahtonut liikoja tavaroita "varastoonsa". Mutta ne ovat niin puhtaita, kaikki paikat ovat niin hyvin asetetut toistensa päälle kyynärpäihin ja hihansuihin, että niitä voi aivan hyvin käyttää. Nuo uudet nauhat lahjoittavat niille jonkunlaisen uuden nuoruuden. Muuten on hän komean näköinen oli ihan puettu kuinka hyvänsä; sitäpaitsi ollaan laivoilla niin harvoin täysissä pukeissa, että vaatteet varmasti kestävät matkan loppuun saakka. Mitä taas rahoihin tulee, ei Yves'lla ole mitään. Hän unohtaa melkein niiden käytön ja arvon niin kuin merimiehille usein sattuukin — sillä hän lähettää vaimolleen Brestiin palkkansa ja ansionsa, kaikki.
Yön tultua on hänen työnsäkin lopussa. Hän taittaa sen huolellisesti kokoon, ja lakaisee sitte pois pienet rihman pätkät, joita hän on pudotellut huoneeseeni. Sitten tahtoo hän hyvin tarkat tiedot kuukaudesta ja päivämäärästä, sytyttää kynttilän ja rupeaa kirjoittamaan.