Merellä, Primauguet'lla 23 p. huhtik. 1882.
Rakas Vaimoni!
Minä kirjoitan sinulle nämä muutamat sanat etukäteen, tänään, herra Pierre'n huoneessa. Minä panen ne postiin ensi kuussa, kun me saavumme Havaiin saarille (seutu — — — josta sinä varmaankaan et tiedä missä se on).
Kirjoitan sinulle kertoakseni, että minä tänään olen taas pannut nauhani paikoilleen, ja voit olla rauhallinen: ne eivät enää irtaannu, sillä minä olen tällä kertaa ommellut ne vahvasti.
Rakas vaimoni! Se todistaa minulle kuitenkin, että on vasta kulunut tasan kuusi kuukautta lähdöstämme ja siis emme vielä kohtakaan saa nähdä toisiamme. — Minulla oli kuitenkin hyvin kiire päästä pistäytymään Toulvenissä auttaakseni sinua asuntomme sisustamisessa, eikä ainoastaan sen takia, arvaathan, vaan etenkin saadakseni viettää jonkun hetken sinun kanssasi ja nähdä pikku Pierremme juoksentelevan. Minulle täytyy antaa pitkä loma, kun me palaamme, ainakin viisitoista tai kaksikymmentä päivää, ehkä en tyytyisi kahteenkymmeneenkään, vaan pyytäisin koko kuukauden.
Rakas Marie! Kerron sinulle, että minä sentään olen hyvin onnellinen laivalla, etenkin kun olen taas päässyt merille herra Pierren kanssa ja sitähän minä toivoin kauan sitten. Matka on aivan verraton ja sitäpaitsi hyvin edullinen minulle, sillä minun täytyy hankkia paljon rahaa, niin kuin tiedät. Ehkäpä minut ehdotetaan aliperämieheksi ennen maihin astumista, sillä minä olen hyvissä väleissä kaikkien upseerien kanssa.
Kerron sinulle vielä, että lentokalat — — —
Seis! Kannella vihelletään: Kaikki väki kannelle! keulapurje on reivattava. Yves juoksee pois eikä kukaan ole milloinkaan saanut tietää tuon lentokalajutun loppua.
Hän on säilyttänyt lapsellisen tapansa vaimolleen kirjoittaessaan ja hänen kanssaan seurustellessaan. Minuun nähden on hän muuttunut, hänestä on tullut uusi Yves, paljon vaikeampi käsittää ja paljon hienostuneempi kuin entinen.